maanantai 13. lokakuuta 2014

Se parhaiten nauraa joka... (on korealainen)

Suomalainen tuttavani tiedusteli minulta korealaisten huumorintajusta; osaavatko korealaiset kenties nauraa meidän vitseillemme tai kokevatko he samat asiat humoristisina kuin me suomalaiset? Asia ei olekaan aivan yksinkertainen. Useimmille korealaisille voi heittää vitsin ja he sen (ehkä) ymmärtävät, mutta läheskään kaikki meidän mielestämme hauskat jutut eivät ole korealaisten mielestä erityisen hauskoja. Ja tietysti myös päinvastoin. Käsittäkseni korealaiset eivät vitsaile yhtä paljon ns. sanaleikeillä tai sarkastisella huumorilla, vaan heidän vitsinsä liittyvät enemmänkin fyysiseen hassutteluun tai epäsovinnaiseen käytökseen. Esimerkiksi maan suosituimpiin sarjoihin lukeutuvat tositv-komediat pitävät sisällään paljon erilaisia tehtäviä, vaikkapa aikuisten miesten pukeutumista Disney-prinsessoiksi tai ongensiiman päässä roikkuvan makkaran haukkaamista. Eräs toinen suosittu tv-sarja perustuu armeijamaisiin tehtäviin, jossa joukko korealaisia ja yksi ylipainoinen länsimaalainen kilpailevat erilaisissa kuntotehtävissä ja hauskaa on tietysti aina silloin, kun lihava länkkäri epäonnistuu korealaisten hallitessa hommat konkareiden tavoin. Naurun aiheena on varsin usein myös ihmisten ulkonäkö; etenkin, jos se poikkeaa korealaisesta standardi-ihanteesta. Aikuiset miehetkin nauravat estoitta lapsellisille temppuiluille ja äänekäs nauraminen on muutenkin osoitus erityisen hauskasta jutusta.

Miten mahtaisi tämä vitsi kääntyä korealaisille...

Mutta länkkäreiden keskuudessa korealaiset ovat hyvin hillittyjä vitseineen. Hienotunteisuus ulkomaalaisia kohtaan huipentuu erään ystävämme tavassa kysyä aina ennen kertomaansa vitsiä "excuse me, can I make a joke?" Tai jos alkuhuomautus vitsin jo lipsahdettua jää puuttumaan, hän toteaa heti hauskan jutun jälkeen "I'm sorry, I make a joke". Vähänhän se syö sitä tilannekomiikan purevuutta, mutta nuo alku- ja jälkihuomautukset naurattavat toisinaan ihan yhtä paljon (tai enemmän) kuin varsinainen vitsin murjaisu. Ja olisihan nuo maininnat ihan käteviä suomalaistenkin keskuudessa; sitä vältyttäisiin monilta väärinkäsityksiltä, jos savolaisetkin aina aloittaisivat juttunsa ilmoittamalla: "anteeksi, mutta aion kertoa vitsin nyt"...


14 kommenttia:

  1. Tuo I'm sorry, I make joke toi niin vanhat muistot mieleen, se varmaan on aika yleista useissa Aasian maissa :D Turkkilaisten huumorikin on vahan erilaista kun suomalaisten, miesten pukeutuminen naiseksi on aina hauskaa takalaisittain, ja kaikelle poikkeavalle saa nauraa, taalla on myös oma paikallinen turhapuro ja supersuosittu paikallinen ohjelma, jossa paikalliselle koomikolle yleisö antaa ohjeita mita pönttöilla seuraavaksi, kaikki nauravat talle mutta ma en jotenkin vaan paase hommaan sisalle. Me on miehen kanssa yritetty katsoa kumman kaa mun hekottaessa ja kaantaessa turkiksi ja se ei vaan ymmarra....:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa se on vaan se kulttuuriero, mikä tekee huumorintajusta niin erilaisen. Ja toisaalta varmasti myös kielitaito "tiputtaa" osan vitseistä tyhmälle tasolle, tai esimerkiksi tietämättömyys hienoisista kulttuurisista vivahteista ja historiasta. Eipä kai korealaisillekaan avautuisi jotkut laihialaisvitsit jne.
      Mutta mä olen kyllä tosi huono innostumaan tuosta fyysisestä komediasta; mun mielestä kaikenlainen kompurointi ja ilmeily on lähinnä nolostuttavaa...

      Mutta enpä tiennytkään, että muutkin aasialaiset pyytelevät vitsejään anteeksi :D

      Poista
  2. Minustakin huumori jos joku on kulttuurisidonnaista. Mutta jos löydät jonkun, jonka kanssa nauraa yli kulttuurirajojen, olet löytänyt ystävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sanonta, pitää varmasti paikkansa! Ja on varmaankin olemassa juuri sellaista tilannekomiikkaa, joka aukeaa lähes kaikille kansallisuudesta ja kielestä riippumatta; ehkä se on juuri sellaista, jossa ei naureta kenenkään kustannuksella, vaan yhdessä jollekin hauskalle jutulle.

      Poista
  3. Hei! Löysin blogisi "sattumalta" googlettaessani Korealaisista ruoista kertovia sivuja. Jostakin kumman syystä olen ihan höpsähtänyt Koreaan ja Japaniin. Okei...tuntuu vähän nololtakin sanoa, että 34v olen löytänyt K-popin ja ihastunut Korean kielen kauneuteen. Lähinnä kun tuo K-popittaminen tuntuu olevan teinityttöjen hommaa, mutta voi siihen näköjään tälläinen henkiseltä iältään parinkympin hujakoilla huiteleva äiti-ihminenkin tykästyä. Olen huomannut, että Koreassa keikoilla käyvät hyvin eri-ikäiset ihmiset... K-pop ei siellä taida olla pelkästään teinien hommaa?

    Hataraa ja huteraa aasinsiltaa pitkin sitten takaisin tähän blogiisi. Olen lukenut melkein kaikki postauksesi kerralla läpi. Kirjoitata hyvin mielenkiintoisesti ja tykkään todella paljon kun kerrot kulttuurieroista Suomen ja Korean välillä. Musta tuntuu, että Koreassa on niin paljon "sääntöjä" jne....että länsimaalainen voi siellä helposti nolata itsensä. En muista luinko blogistasi vai jostakin muualta, että Korealaisia ei kutsuta koskaan nimellä vaan kaikille on joku "arvonimi" kuten adjumma. Mitä muita nimityksiä käytetään ja olettaako Korealaiset, että länsimaalaiset osaavat kutsua heitä oikeilla nimityksillä? Onko "rikos" kutsua omalla nimellään?

    Minä oon tullut siihen tulokseen ruokapostauksiasi lukiessa, että kuolisin siellä varmasti alta kuukaudessa nälkään. En ole koskaan ajatellut olevani nirso, mutta näitä verikeitto,raaka kala/liha ja mereneläväruokia ihmetellessä olen huomannut olevani aika rajoittunut :)

    Oelt paljon kertonut Korealaisten kauneusihanteista ja tulikin mieleen, että onko teinityttöjen keskuudessa anorexia ja masennus kovinkin yleistä. Voisin nimittäin kuvitella miten paljon vaikuttaa nuoriin naisiin ulkonäön palvominen etenkin, jos nuori ei satu olemaan siitä laihemmasta ja kauneimmasta päästä. Koskeeko kauneusihanteet myös miehiä? Lihaksikkuus edes miesten keskuudessa ei taida olla kovin suosittua. Minä kyllä pidän Korealaisista rimpuloista enkä ole koskaan pitänyt lihaksikkuutta suuressa arvossa, mutta taidan olla aika poikkeuksellinen länsimaalainen sen suhteen.

    Jos saa vielä toivoa niin olisin hyvin kiinnostunut lähihoitajana Korean terveydenhuollosta. Lähinnä millä tavalla siellä hoidetaan vanhuksia ja vammaisia? Onko siellä kolmivuorotyötä? Ilmeisesti ei ainakaan sillätavalla, kuin täällä Suomessa ymmärretään, koska työpäivät ovat pitkiä muutenkin.
    Sitten tämmöinen vinohampainen kysyy, että onko hampaiden oikaisut siellä halpoja? Ilmeisesti hammashuolto siellä pelittää hyvin ja on edullista.

    Pahoittelen pitkää viestiä....vähän innostuin:) Kiitos blogistasi...jään innolla seuraamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, tulipa paljon kysymyksiä! Jospa yritän vastailla lyhyesti tässä:

      K-popista täytyy sanoa, että en todellakaan ole ekspertti, mutta nähdäkseni suuri osa faneista on teinejä ja nuoria aikuisia. Toki voi olla vanhempaakin, mutta kuten sanottu, olen huono arvioimaan...

      Korealaiset tosiaan kutsuvat toisiaan erilaisilla nimityksillä; vain lähes samanikäiset, hyvin läheiset ystävät voivat kutsua toisiaan etunimeltä. Yksikertaisimmillaan esimerkiksi sisaruksia kutsutaan korean nimityksellä "isosisko" tai "isoveli", samoin ystäviä kutsutaan siskoiksi ja veljiksi. Töissä kutsutaan tittelillä ja suku- tai etunimellä. Mutta korealaiset eivät missään tapauksessa oleta, että länkkäri moisia nimityksiä tietäisi tai osaisi; mekin käytämme töissä vain etunimiä korealaisista ja se on kuulemma ok. ps. tuo adjumma on muuten vähän sellainen "loukkaava" nimitys keski-ikäiselle naiselle, että ehkä sitä ei kannata käyttää suorassa kontaktissa (vaan yleensä käytetään ns. takanapäin)

      Korealaisilla on äärettömän kovat ulkonäköpaineet, sekä pojilla että tytöillä ja yhtäläillä myös aikuisilla. Nuoret käyvät ihan yleisesti kauneusleikkauksissa ja laittavat valtavat summat rahaa ulkonäköönsä. Korealaiset naiset ovat aina laihdutuskuurilla, painosta riippumatta. Anoreksiasta en tiedä, mutta voisin olettaa sen olevan ilmiö täälläkin. Miehillä ulkonäköpaineet alkavat olla aivan yhtä kovat; osa tykkää urheilullisemmasta ja lihaksikkaammasta, mutta suurin osa pojista haluaa ola "söpöjä" sellaisella poikabändimäisellä tavalla. Hiukset ovat tärkeät, samoin vaatetus ja se, ettei missän nimessä ole yhtään ylipainoa

      Terveydenhuollosta voisin kirjoittaa ihan erillisen postauksen... lyhyesti sanottuna terveydenhuolto on täällä hyvää ja kattavaa. Vanhustenhuoltoa on myös, vaikka perinteisesti vanhukset ovat asuneet aikuisten lastensa kanssa. Kolmivuorotyötä on kyllä olemassa, mutta naisille vähemmän, miehille (esim. tehdastyössä) enemmän.

      Ja hampaista vielä; olen harkitsemassa ihan lähiaikoina mennä tiedustelemaan oikomismahdollisuutta, koska olen siitä itsekin kiinnostunut. Hoito on varmasti rutkasti halvempaa kuin Suomessa, mutta koska tilanne ei minulla ole ihan akuutti, niin kuulostelen ensin hintaa ja teen päätökseni vasta sitten. Oikomishoidoista ainakin ns. "inman aligner"-tyylinen näkymätön oikomishoito on yleistä, samoin kaikenlaiset hammaskuoret, valkaisut ja leikkaukset. Kaikkea löytyy, ja kun kyse on ulkonäöstä, on se korealaisille tärkeää!

      Jos vielä muuta tulee mieleen, niin laitatko vaikka sähköpostilla; yritän vastailla parhaan osaamiseni mukaan!

      Poista
    2. Jos saa lisätä, että älä missään nimessä laita sähköpostilla lisäkysymyksiä, sillä mielestäni tästä blogista tekee hyvän myös se, että kommenteissakin tulee todella mielenkiintoisia kommentteja ja kysymyksiä ja vastauksia, joita on todella kiva lukea!

      Tuli vielä mieleen, että tiedätkö mitään korealaisesta viittomakielestä? Tai enemmänkin miten kuuroilla ja mykillä on asiat Koreassa. Onko heillä mitään oikeuksia?

      Poista
    3. Jaa no siinä tapauksessa minäkin kieltäydyn sähköpostilisäkysymyksistä; kaikki pitää laittaa tänne kommenttiosioon! Se on kyllä totta, että kommenttiboksi on usein se mielenkiintoisempi osio; sehän se tekee tästäkin blogista interaktiivisen ja elävän!

      Viittomakieli...hmm.. Enpä ole siihen täällä törmännyt, en edes viittomakielisiin uutisiin. Mutta toisaalta, aika vähän tulee korealaista tv:tä katsottua. Kyllä varmasti on kuuroilla ja mykillä hyvät oikeudet, samoin kuin käsittääkseni myös liikuntaesteiset ja vammaiset on melko hyvin huomioitu. Siihen olen kiinnittänyt erityistä huomiota, että oikeastaan joka paikassa on pistekirjoitusta, myös esimerkiksi limutölkeissä, ja liikennevalot on myös varustettu ekstra-ääninappulalla näkövammaisia varten.

      Poista
  4. Kiitos vastauksista ja pahoittelen tosiaan, kun innostuin vallan kirjoittaessani :P Hirveän paljon on asioita mielenpäällä, mutta odottelen josko vastauksia tulee sitten ihan itsestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään, laita vaan lisää, kun näemmä täällä kommenttiboksissakin siitä tuli niin positiivista palautetta! :)

      Poista
  5. Olipas hauska postaus. Huumori on kyllä varmaan yksi kulttuurisidonnaisimmista jutuista, mitä on. Muistan kerran tehneeni postauksen intialaisista sarjakuvista, ja itse nauroin niille jutuille ihan kippurassa. Postausta ei sitten kommentoinut kukaan, ja mietin, että intialaiset vitsit eivät ehkä ihan avautuneet suomalaisille. Miten niin jotain ei naurata se, että röntgenputkesta tuleekin väriainetta, joka suihkuttaa röntgenissä makaavan yltä päältä värikkääksi. (Tässä vitsin ideana oli se, että oli holi-juhla, jolloin kaikki heittelevät toistensa päälle värejä. No eihän tämä avaudu, jos ei tiedä holin ideaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain kumman syystä kuitenkin suomalaiset tykkäävät nauraa sekä englantilaiselle (aina sanotaan, että kuivalle) huumorille, mutta myös amerikkalaiselle huumorille. Tosin nuo kaksi taitaa olla sellaiset "vedenjakajat", että jos tykkää toisesta, ei välttämättä sitten tykkää toisesta. Mutta jotenkin omakohtaisesti tuntuu, että korealaisten huumorintaju on hieman lapsellisen oloista. Mutta se voi hyvinkin johtua vaan mun huumorintajuttomuudesta (tai sitten mulla on vaan lapsellisia tuttavia :D)

      Ei toi holi-juttu ehkä ois mullekaan auennut, mutta tietysti sitten, kun selitit asian, niin... :)

      Poista
  6. Joo tosi hauska postaus. Jonkin verran olen tehnyt toita korealaisten kanssa ja kylla monta kertaa naureskeltiin yhteisymmarryksen vallassa. Lahinna ne jutut olivat juuri sellaisia epasovinnaiseen kaytokseen tai hassuihin virheisiin liittyvia.
    Kati Abi Khaled http://wanderlustmanaged.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just sellaisista asioista korealaiset usein vääntävätkin huumoria. Mua ehkä sekottaa tässä asiassa tosi usein se, että korealaiset myös hymyilevät / nauravat silloin, jos kokevan tehneensä jotain noloa tai hävettävää, jolloin hymy/nauru on keino peittää se oma häpeä tai hämmennys. Eli siten joskus korealaiset hymisevät myös omituisissa tilanteissa, jolloin se ei oikeastaan liitykään ollenkaan huumoriin, mutta minä en taas osaa niitä kahta eri hymyä / kikattelua välttämättä erottaa..?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...