keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Maailma muuttuu, Eskoseni...

...hitaasti, mutta varmasti, myös korealaisessa kulttuurissa. Luin taannoin lehtiartikkelin liittyen avioliiton ulkopuolella alkunsa saaneisiin raskauksiin. Artikkelissa kerrottiin, miten nykypäivänä modernit nuoret parit eivät enää välttämättä salaile morsiamen raskautta, vaan ilmiön ympärille on jopa kehittynyt uusia bisnesmahdollisuuksia, kuten raskaana oleville morsiamille soveltuvat hääpuvut ja vauvaa odottavien pariskuntien häämatkat. Artikkelin mukaan kyseiset kuherruskuukaudet ovat suunniteltu "äidin ja vauvan parhaaksi" sisältäen rentoutumista, erilaisia hoitoja ja hierontoja matkakohteiden tietysti sijaiten lyhyiden lentomatkojen päässä.

Ei haittaa, vaikka vähän mahaa jo oliskin...


Hieno juttu, ajattelin. Mikäpä siinä, sillä korealaiset ovat perinteisesti halukkaita käyttämään sievoisia summia hääjärjestelyihin, ja bisneksessä vaikuttaisi olevan loputon määrä mahdollisuuksia päästä osingolle. Se, mikä artikkelissa pisti silmään, oli kuitenkin sen näennäinen moraalinen avomielisyys, jonka taakse oli ovelasti verhottu sivulauseessa ajatus siitä, että raskaaksi tuleminen ennen häitä on ihan ok, kunhan vain naimisiin ollaan joka tapauksessa menossa ennen lapsen syntymää. Eli loppupeleissä avioliiton ulkopuolella syntyvä vauva ei edelleenkään ole hyväksyttävää. Naimisiin mennään, piste. Perheitä ei perusteta avoliitossa, vaan naimisiin mennään viimeistään siinä vaiheessa, kun yllätysvauva ilmoittaa tulostaan. Ja yksinhuoltajuudesta nyt ei tietenkään keskustella julkisesti lainkaan.

Koska häät ovat täkäläisille naisille yksi elämän kohokohdista (miksei toki myös länsimaissakin), eivät paikalliset tuttavani voi käsittää, että emme mieheni kanssa pitäneet lainkaan häitä. Naimisiinmeno katsotaan edelleen tärkeäksi tavoitteeksi jokaisen naisen elämässä, ja tyypillinen kysymys uusia ihmisiä tavatessa onkin "oletko naimisissa?" tai "kauanko olette olleet naimisissa?". Muita ensikohtaamisella kysyttyjä, aiheeseen liittyviä kysymyksiä ovat olleet muun muassa "miten miehesi kosi sinua?", "millainen hääpuku sinulla oli?" ja "millaisia hellittelynimiä te käytätte toisistanne?". Toisinaan yritän vaivihkaa kääntää keskustelun toisaalle, mutta turhaan. Jopa korean kielen oppikirjassamme viitataan kyseiseen asiaan; "minä toivon pääseväni naimisiin pian".


Tätä oppituntia ei vissiin ihan kaikki korealaiset ole itsekään käyneet, ainakaan blogistille esitettyjen kysymysten perusteella...


Ja kuten arvata saattaa, ei sukupuolineutraalista avioliitosta voi keskustella edes vitsin varjolla. Toisaalta, kun (korealaisten mukaan) yhteiskunta koostuu pelkästään heteroista, ei sukupuolineutraalille avioliitolle ole tarvettakaan... Korealainen yhteiskunta on kokenut muutosta enemmän kuin juuri mikään muu maa viimeisen viiden-kuudenkymmenen vuoden aikana koko maailmassa, mutta joissain asioissa pitänee vielä hyväksyä, että muutoksen tahti on hieman hitaampi.

Ja vakavan aiheen kevennykseksi vielä kohtaus kuukausien takaa. Olimme tuplatreffeillä kalaravintolassa, seuranamme amerikkalainen ystävämme sekä hänen korealainen naispuolinen deittinsä. Tyttö puhui hyvin vähän englantia, joten keskustelu oli välillä melko kangertelevaa, etenkin, jos amerikkalainen "tulkkimme" poistui paikalta. Ja eräällä tällaisella hetkellä, kun ystävämme kävi miestenhuoneessa, istuimme kolmisin pöydän ääressä. Yleisimmät small talk -aiheet oli jo käyty läpi, eikä tyttöparkakaan saanut englanninkielistä keskustelua aikaiseksi. Tuli siis noin viiden sekunnin hiljaisuus, eli pikainen hetki, jota suomalainen ei edes laske hiljaisuudeksi. Viiden sekunnin kuluttua tyttö pyrskähti nauruun ja totesi sekavalla englanti-koreallaan, että "miten te voitte olla aviopari, kun te ette edes keskustele toisillenne!". Johon tietysti totesimme, että tulisitpa seuraamaan kärpäsenä kattoon, kun normaalina iltana istumme vierekkäin sohvalla, television äärellä, minä läppäri sylissä ja mies ipad seuranaan, ja siinähän vierähtää helposti tunti jos toinenkin täydessä hiljaisuudessa, ihan yhteisymmärryksessä ja sulassa sovussa. 

10 kommenttia:

  1. Pääsee vieläkin yllättämään aina välillä tämä näennäisen avoin yhteiskunta, jossa erityisesti yksinhuoltajaäidit ovat tosiaan kovilla. Kukaan tuntemistani korealaisista ei ole asunut avoliitossa, yhteen muutetaan vasta häiden jälkeen. Tai no, yksi seurusteleva pari oli, mutta vanhemmat eivät tienneet saman katon alla majailusta. Ja kyseessä siis nelikymppiset ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. Ja voin vaan kuvitella, miten vaikeaa olisikaan ollut se viisumin saaminen tänne, jos olisin "vain avopuolisona" yrittänyt änkeä mukaan... :)

      Poista
  2. Kuulinpa kerran eräältä kiinalaiselta, että Kiinassa ei ole homoja. Keneltäkään korealaiselta en ole onneksi kuullut mitään noin typerää ja ignoranttia! Monien kanssa on pystynyt ihan vapaasti puhumaankin näistä asioista. Minulla on muutamia korealaisia kavereitakin, jotka kuuluvat tähän vähemmistöön. Ei ole mikään yllätys, että heillä on aika kova hinku lähteä ulkomaille asumaan... Itsehän asuin muuten käytännössä avoliitossa korealaisen poikaystäväni kanssa sen noin 7kk kun olin työharjoittelussa 2013 ja olemme tietysti asuneet aina yhdessä kun hän käy Suomessa. Hänen vanhempansa tosin ovat hyvin avomielisiä muutenkin, joten tiedostan olevani erittäin onnekas tässä mielessä. Jopsa tällainen asenne pikkuhiljaa alkaisi asettua yhteiskuntaan muutenkin, että saataisiin esimerkiksi sukupuolten välistä tasa-arvoa paremmaksi.

    Korealaiset "tuhlaavat" muuten mielestäni aivan älyttömiä summia häihinsä. En yhtään ihmettele, että ne ovat niin suuri juttu ja niistä pitää puhua vielä vuosienkin jälkeen, koska niihin uppoaa sievoinen omaisuus. Ihan nousee pala kurkkuun kun katsoo niitä lukuja, mitä ihmiset syytävät johonkin toimitukseen, joka vedetään puolessa tunnissa läpi jossain random wedding hallissa, jossa et näe edes kaikkia vieraitasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm..no täällä vanhoillisella seudulla on kyllä ihan normaalia kuulla, ettei koko Koreassa mitään homoja ole. (eipä tietenkään)
      Tuo häihin törsääminen on just sen vuoksi niin käsittämätöntä, että ne juhlat on niin nopeasti ohi! Esim. Suomessa sentään juhlitaan aamusta iltaan (ja illasta aamuun?), mutta täällä se on vain se puolen tunnin pikajuoksu ja that´s it. Käsittääkseni kuitenkin varsin iso osa hääkustannuksista uppoaa niihin sulhasen ja morsiamen perheille ostettaviin "myötäjäisiin".

      Poista
  3. heh heh mikä kommentti tytöltä. Täällä on kielletty homot, mutta uskon, että ovat kaapissa, kun ei kadullakaan näy tai en ainakaan huomaa. Yh-äitejä on ja häät ovat maailman suurin tapahtuma naisen elämässä. Avioeroja on paljon, kun yksilapsisen perheen kasvatit ovat opetettu itsekkäiksi ja näin liitto päätyy eroon...pitäiskö tehdä juttu tästä? ..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä juttu, olisi tosi mielenkiintoista kuulla! Ja juuri se, että jos avioeroja on paljon, niin onko sitten yleistä vielä lähteä ns. "toiselle kierrokselle"?

      Poista
  4. Saattaisi täällä koto-Suomessa tulla mieleen, että mistähän planeetalta kaveri on kotoisin, jos ensi tapaamisella heittelisi kysymyksiä korealaiseen tyyliin… 'Miten miehesi kosi sinua? Millaisia hellittelynimiä käytätte?' - Anteeksi mitä, Onks tää joku piilokamera vai? =D =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ei nyt heti tullut mieleen alkaa kertomaan meidän avioelämän yksityiskohtia, mutta kaipa ne täkäläisittäin on sitten ihan normaaleja small talk -aiheita :D

      Poista
  5. Olipa kiiinnostava kurkistus! Etelä-Koreaa voisi julkisuuskuvan perusteella kuvitella jo vähän modernimmaksi paikaksi. Toisaalta ovathan ne perinteiset perhearvot tiukassa myös Ranskassa, vaikka presidentti Hollande hyväksyikin homoliitot (minkä presidentiksi haikaileva Sarkozy on uhannut kylläkin kumota). Ja tuo loppukaneetti oli mainio. Kiitos samanlaisia jännittäviä iltoja vietetään tässä perheessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitaasti, mutta varmasti. Eihän toki voi kuvitella, että muutamassa vuosikymmenessä yhtäkkiä harpataan moderniin arvomaailmaan ja pois vanhoillisista ajatuksista. Mutta luulisin / uskoisin / toivoisin, että parempaan suuntaan ollaan menossa!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...