sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Paikallisnähtävyys

Blogisti ei tunnustaudu kovinkaan innokkaaksi museonkävijäksi. Sen vuoksi olemme tähän saakka syrjäyttäneet aina paikallisen gramofonimuseon, ja sittemmin usein nolostelleet paikallisille, ettemme ole (muka) ehtineet tutustumaan nähtävyyteen. Viikonloppuna otimme kuitenkin asiaksemme vihdoin käydä tsekkaamassa kuuluisat soittimet ja muut kilkkeet. 

Chamsori Gramophone & Edison Science Museum sijaitsee Gangeungissa, aivan Gyeongpo-järven rannalla. Paikan on perustanut yksityishenkilö Son Seongmok, jonka huikea kokoelma on näytillä kahdessa eri museorakennuksessa. Se on itse asiassa maailman suurin gramofonimuseo pitäen sisällään 4500 levysoitinta, 150 000 levyä, 1000 asiaan liittyvää kirjaa sekä 5000 muuta esinettä yli kahdestakymmenestä eri maasta. 




Opas esitteli soittimen toimintaa. Musiikki muistutti erehdyttävästi Pelle Hermannin aloitusmusiikkia kimeine pillimusiikkeine kaikkineen. Tuli aika nostalginen olo.


Erilaisia tötteröitä oli vitriinit pullollaan. Kokoelma oli kieltämättä vaikuttava laajuudessaan.

Näyttely on jaoteltu neljään eri kokonaisuuteen: musiikkimaailmaan, kuvamaailmaan, valomaailmaan sekä Edisonin keksintöihin. Valitettavasti museon anti jäi meille ulkkareille hyvinkin puolitiehen, sillä englanninkielistä kierrosopasta ei ollut saatavilla, eikä (korealaiseen tapaan) mitään museossa ollut kerrottu englanninkielisin tekstein. Täten tyydyimme katsomaan tavarat läpi ja ihmettelemään museon antia hieman puolihuolimattomasti. 

Lamppuasiaa oli paljon esillä "valomaailman" puolella.

Niinpä. Tottahan jokainen nainen (eikä suinkaan mies) tarvitsee nämä kaksi silitysrautaa...

Tämän laitteen kohdalla luki "wireless calculator". Hetken aikaa pohdimme, mikä tarkalleen tekee tästä paperin  ja lyijykynän yhdistelmästä laskimen...?

Tuiki tarpeellinen sähkökynä.



Ymmärrettävän selostuksen puutteesta huolimatta oli ihan hauska museo, mutta tavarakokoelma jäi kaiken kaikkiaan vielä askarruttamaan; museossa tuntui olevan huikea määrä myös sellaista tavaraa, joka ei varsinaisesti liittynyt aihepiiriin (tai yhtään mihinkään) mitenkään. Vähän tuli mieleen sellainen mummolan vintti, josta löytyy paljon kaikenlaista sekalaista, osa jo antiikiksi luettavaa, osa ehkä retroa ja osa täysin turhaa krääsää. Lisäksi on pakko sanoa, että museo antoi hieman narsistisen kuvan myös omistajastaan, sillä useimmat seinät oli vuorattu hänen omakuvillaan sekä kuvilla erinäisistä (ilmeisesti) julkisuuden henkilöistä ja omistajasta yhdessä. Ei siis varsinaisesti tehnyt vaikutusta meihin suomalaisiin... Mutta pikantti yksityiskohta oli kuitenkin huomattavissa heti  pihassa olevan rakennuksen yläpuolella olevassa tekstissä:

Kun kyseinen rakennus valmistui ihan juuri tänä vuonna, niin eikö oikeasti kenellekään tullut mieleen a) tarkistuttaa tekstiä ja b) teettää ehkä uutta tekstiä virheellisen tilalle? No ei. Tein itse ja säästin. 

Ihan aito muotokuva herra perustajasta ja herra Edisonista (not). Aika korni teos kaiken kaikkiaan...

Museokahvilan sympaattiset päällystetyt tuolit. Oli pakko ottaa kuva.

9 kommenttia:

  1. Haha voi apua repesin tuolle ässälle! "tein itse ja säästin". Todellakin. Ewha Womans Universitykin on väärällä kieliopilla ja muistan kuulleeni siitä jonkun tarinan että perustajilla ei ollut hajuakaan että nimi oli väärin. Siitä huomautettiin mutta ilmeisesti ylpeys kävi liian suureksi että sitä voisi vaihtaa. En tiedä onko tämä totta mutta aiheuttaa jonkin verran hilpeyttä. Välillä itseäni esimerkiksi ansioluetteloon mietityttää kirjoittaa kouluni nimeä kun muualla kuin Koreassa se heti nostattaa kulmakarvoja, että enkö minä osaa englantia :) monelle on joutunut selittämään että nimi on ihan aikuisten oikeasti englantifail.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa muuten hyvä kysymys tuo, että miten kirjoittaa se yliopiston nimi esim. CV:hen.. eihän sitä saisi väärinkään kirjoittaa, mutta tulee kyllä hassu olo, jos tarkoituksella laittaa kirjoitusvirheen, vaikka tietää, että se on väärin :D Oletko sitten kuitenkin kirjoittanut sen ihan tuolla oikealla (=väärällä) kirjoitusasulla vai miten?

      Poista
    2. Juu kyllä minä olen sen ihan noin "väärin" kirjoittanut kun se on kuitenkin sen koulun virallinen nimi. Toivottavasti ei ole joitakin työpaikkoja mennyt sivusuun tuon takia! Nyt alkoi vähän kuumottelemaan itseasiassa huhhuh :s

      Poista
  2. Tuttu tunne tuo, etta lahella on joku samanlainen paikka - jonka tutkiminen jotenkin kuuluu yleissivistykseen, mutta sinne ei viela ole ehtinyt.... Meilla useasti todetaan, no nyt se on nahty, eika tarvi toista kertaa menna ! Mutta nuo tuolit ovat aika kiinnostavat..... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan; nähty on eikä tarvi uudestaan mennä. Luonto on siitä mukava "nähtävyys", että se on aina vuodenajasta riippuen eri näköinen - siksi tykkään viedä vieraita vaeltamaan tai muualle luonnosta nauttimaan.

      Poista
  3. Hienot tuolit! Museot ei ole minun paikkojani. Viimeksi kävin keskiaikaisessa kidutusmuseossa Tallinnssa ja sen takia, että oli niin kylmä :) t. Sari Shanghaista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, museot ovat usein vähän tylsiä, mutta kidutusmuseo nyt olisi viimeinen, mihin minut voisi raahata! Musta kaikki tuollaiset kauhulla mässäilyt on ällöttävää, mä näkisin monta viikkoa painajaisia ja ahdistuisin niin, että en uskaltasi edes mennä nukkumaan iltaisin... mutta mä oonkin aika yliherkkä.. ;)

      Poista
  4. Tulipahan käytyä, niin sitä itsekin monesti ajattelee. Jos nyt oma intohimo ei olekaa vaikka ne gramofonit, on kuitenkin aina mielenkiintoista tutustua siihen ajatukseen, että jollekin toiselle se on. Joku on nähnyt vaivaa ja uurastanut, että saisi tällaisen kokoelman kerättyä. Mukava hänelle:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, totta. Kyllä täytyy todella olla polttava intohimo gramofoneja kohtaan (ja aikalailla myös ylimääräistä riihikuivaa), että noin paljon jaksaa laitteista innostua. Ihan hieno kokoelma, siis, mutta "ei ehkä mun juttu" :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...