perjantai 21. marraskuuta 2014

...puhumattakaan niistä venäläisistä!

Jossain vaiheessa sitä jo kuvitteli tottuneensa silmätikkuna olemiseen. Lasten osoittelut, vanhusten tuijotukset ja teinien huutelut tuntuivat sympaattisilta ja hassuilta huomionosoituksilta, mutta ei niistä haittaa ollut. Viimeisen puolen vuoden aikana tosin ärsytyskynnys on taas alkanut nousta, kun vastaantulijat eivät meinaa mitenkään malttaa olla katsomatta vaaleita ulkomaalaisia hieman pidempään. Katsominenhan ei ketään satuta, mutta siinä vaiheessa, kun pappa marketin kassajonossa lähestulkoon penkoi ostoskorini sisällön nähdäkseen, mitä kummaa ne ulkomaan elävät oikein syövät, meinasi huumorintaju jo olla koetuksella. 

Keskiviikkona meille tarjoiltiin käsittämättömiä (ja Gangneungissa ennennäkemättömiä) herkkuja, kun uudet naapurimme kutsuivat meidät luokseen aperitivolle. Oma tuoli ja omat viinilasit ohjeistettiin ottamaan mukaan, sillä naapureidemme muuttokuorma ei ollut vielä saapunut. Tarjolla oli ranskalaista punaviiniä, espanjalaisia juustoja ja serrano-kinkkua sekä italialaista pannacottaa ja espajalais-ranskalais-italialaista vertaistukea. Keskustelimme naapureidemme sekä seuraan liittyneen ranskalaisen D:n kanssa silmätikkuna olemisesta, ja totesimme, että jossain vaiheessa siitä vain lakkaa välittämästä. 

Sen verran haltioiduin juustoista ja serranosta, että kuva jäi melkein ottamatta...

Italialaista pannacottaa. Espanjalainen M totesi, että pitäisi löytää jostain uuni. Ja lisäsi samaan hengenvetoon, että on huolissaan, mahtuuko hänen paellapannunsa täkäläisiin pöytäuuneihin, johon mies totesi, että myös me olemme varsin huolissamme, mahtuuko M:n paellapannu niihin uuneihin. Selvästikin on kyse yhteisestä hyvästä...


D:lle oli viimeksi todettu hänen astuttuaan baariin ja esiteltyään itsensä paikallisille, että "aah, aivan, näin sinut kolme päivää sitten kauppajonossa". Omakohtaisesti olen kokenut myös sen, kun satunnainen kuntosalinkävijä tulee tiedustelemaan, asunko kenties siinä-ja-siinä asuintalossa; hän oli nähnyt minun kävelevän samalla suunnalla noin kuukausi sitten. Ja parhaimmillaan on käynyt niinkin, että tapaamamme korealaismies rohkaistui kolmen-neljän tunnin illallisen päätteeksi toteamaan, että tiesi kyllä meidät jo entuudestaan, koska hänen vaimonsa oli ollut kaksi kuukautta sitten pitämässä markkinakojua asuntomme lähellä ja oli kertonut vaaleiden ulkomaalaisten kulkeneen ohi. 

Mies tosin oli hyvillään uusista naapureista: "tästä lähtien muistetaan sitten aina kertoa olevamme se espanjalais-italialainen pariskunta, ei ne korealaiset eroa huomaa, niiden mielestä kaikki länkkärit näyttää samalta!" 

Mutta parhaimmat naurut saimme ranskalaisen D:n kerrottua samaisessa kerrostalokompleksissa asuvista venäläisistä. Naapurimme, D sekä kyseiset kaksi venäläisperhettä ovat kaikki työkavereita keskenään. Toisen venäläisen vaimo on tällä hetkellä kotiäitinä ja hän oli jo päässyt hieromaan tuttavuutta talossa asuvan, hieman englantia puhuvan mukavan korealaisnaisen kanssa. Korealainen oli tietysti heti kättelyssä jo maininnut tietävänsä varsin hyvin vastapuolen olevan venäläisiä, sillä "luin sen kerrostalomme keskustelupalstalta". Venäläistä tämä jäi mietityttämään, joten miehensä pyysi työporukan korealaista kollegaa etsimään netistä kyseisen keskusteluryhmän, ja totta tosiaan, siellä oli koreaksi kirjoitettuna kyseisen taloyhtiön venäläisperheistä kaikki asunnon numerosta ja kerroksesta lähtien aina perheen kokoon ja lasten ikään asti. Palstalla oli aiheeseen liittyen noin 35 vastausta, joissa mietittiin, miten ne venäläiset asuu ja mitä kukin heistä ajattelee. Ja lopulta, palsta viimeisenä, oli venäläisten alakerran naapureiden toteamus: "ei niistä kovinkaan paljon ole haittaa ollut. Vähän ne melua pitää (mikäpä pikkulapsiperhe ei pitäisi...), mutta muuten ne vaikuttavat aika normaaleilta.... 

Että näin. Samalla sekunnilla tietysti tajusimme, että tokihan meistä lienee jossain korealaisen internetin syövereissä samanlainen keskustelu, ja varmasti meitäkin ajatellaan venäläisiksi. Mutta oli miten oli, tästä lähtien aiomme olla se italialais-espanjalainen pariskunta!

22 kommenttia:

  1. Apua! Onkohan meidänkin taloyhtiöllä keskustelupalsta?? Itselläni olisi vähän kommentoitavaa yläkerran naapureista.... Ja kiinnostaisi kyllä mitä meistä ajatellaan. Ainoat ulkkarit taloyhtiössä tietääksemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en halua ajatella koko asiaa. Kun ei tiedä, niin ei se haittaakaan... :)

      Poista
  2. Heh, heh :D Ruudun toiselta puolelta jaksaa naurattaa se, kuinka korealaiset jaksavat teidän kylässä ihmetellä ulkomaalaisia. Mutta tuollainen toisten ostoskorien penkominen pitäisi jättää väliin. Suosittelen sähisemään vihaisesti seuraavalle liian uteliaalle ;)

    Tosin ihan tuntematon ei ole ilmiö minullekaan. Mieleen tulee heti 80-luvun unelias pääkaupunkiseutulähiö, jonne muutti vietnamilainen pakolaisperhe ja sehän oli vuoden tapaus. Itsekin olen toiminut kaverin vanhemmille reportterina, koska olin käynyt vietnamilaisilla leikkimässä ja jopa syömässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, myönnetään, että ei varmasti myöskään ollut ihan helppoa 90-luvulla meidän tuppukylän ensimmäisellä ja ainoalla tummaihoisella, joka oli pölähtänyt paikalle suoraan Jamaikalta kultahampaineen ja rastoineen...huhhuh :D

      Poista
  3. Ajattele kuinka tylsää, että sitten joskus kun taas Suomeen kotiudutte ei ketään kiinnosta ketä olette ja mitä syötte :D
    Ja jos silloin "pääsette" jollekin keskustelupalstalle....no, se onkin toinen tarina sitten... Mutta ota nyt ihmeessä selvää mitä teistä "keskustellaan" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan nyt kuitenkin, että keskustelupalstoilta pysytään pois niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
      Mutta se on totta, että kylläpä elämä muuttuu tylsäksi ja tasaiseksi, kun kotiinpaluu koittaa!

      Poista
  4. !!! Mä olen jotenkin yrittänyt elää sen faktan kanssa, että valokuvamme on jo miljoonasti Wechatissa ja missä lie Weibon uumenissa, mutta tuo keskusteluketju on jo ihan absurdi. Ei kai täällä sentään, pohdin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mistäs sitä tietää! Mutta kuten aikaisemmin jo sanoin, niin eikös ole parempi, kun ei tiedä..?

      Poista
  5. Ei ole todellista. Keskustelupalsta talon asukkaista?!

    Itse törmäsin ihan vähän samanlaiseen, kun oltiin hetki Jakartassa. Jotenkin ihmeellisesti kaikki talon asukkaat tiesi, että ollaan Suomesta, mikä oli hitusen hämäävää, koska itse en tuntenut näistä ihmisistä ketään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Suomi on ehkä vielä maanakin jotenkin niin eksoottinen, että herättää keskustelua jo ihan sen vuoksi. Ajattele, jos oliskin jostain Islannista tai Färsaarilta, tai vaikka Virosta, niin tietäiskö nuo ihmiset edes, että sellaisia maitakin on olemassa?

      Poista
  6. "luin sen kerrostalomme keskustelupalstalta"

    Tässä kohtaa mä repesin. :D Ihan mainiota! Tai siis, ihan mainiota, etten itse ole moinen silmätikku. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...Oootko ihan varma? :D

      Joo, kyllä ne korealaiset osaa aina vaan yllättää. Keskustelupalsta oli ihan uus juttu.

      Poista
  7. Kuulostaa aika turkkilaiselle:). Keskustelupalstalla en tiedä koskaan olleeni, mutta kaikesta päätellen muuten ihan yleinen puheenaihe silloisen taloyhtiömme asukkaiden keskuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen myös, että eipä ole korealaiset ainoat uteliaat. Sinun ja Petran juttuja seuranneena tuntuu, että turkkilaiset ja korealaiset ovat itse asiassa hyvinkin samankaltaista porukkaa!

      Poista
  8. heh heh! ranskalainen kampaaja ehdotti, että värjään hiukseni ruskeaksi, johon vastasin " ei , haluan olla ainut blondi metrovaunussa ja tuijotuksen kohde" ei ehkä ymmärtänyt huumoriani? eniten ärsyttää toreilla, kun paikalliset ovat nenä kiinni lompakossa, jos avaat sen maksaasei jotakin...mutta toi ostoskorin penkominen....menisi hermo. Voikaa hyvin siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnetään, että kyllähän sitä sitten välilä oikein lietsoo tuota erilaisuuden mukanaa tuomaa huomiota, vaikka sitten edes niillä vaaleammilla hiuksilla.
      Ai nenä kiinni lompakossa? Kuulostaa mun korvaan vielä raivostuttavammalta kuin ostoskorin penkominen! Mitä se kellekään kuuluu, mitä mun lompakossa on (tai...ei ole?)

      Poista
  9. Ei voi olla todellista. Toisaalta tässähän mekin niitä korealaisiakin ihmetellään :) Meillä täällä Välimeren äärellä ihmettelyn kohteina ovat lähinnä sinisilmäiset ja blondit lapset, joita sujuvasti kutsutaan nukeiksi. Tyttären koulukaverin äidin kuulin mm. selostavan: "Katso, sinun luokallasi on Barbie-nukke!" Tällaisena lyhyenläntänä, maantienvärisenä suomalaisnaisena päätin ottaa sen vain hirvittävänä kehuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, välillä mäkin mietin, että olisipa hauska lukea jonkun ulkomaalaisen kirjoittamaa blogia, jossa hän ruotisi suomalaisten omituisuuksia :D
      Barbie-nukke kuulostaa kyllä kohteliaisuudelta, aika herttaista :)

      Poista
  10. Osaan kuvitella! Olin joskus töissä Helsingin keskustassa hotellissa, siellä suurin ja kuvatuin kohde oli meidän aamiaistarjoilija. Nainen oli 180cm pitkä ja omasi vaaleat vyötäröön asti olevat hiukset. Japanilaiset, kiinalaiset ja korealaiset ryhmät halusivat aina muitoksi kuvaan Annen kanssa :)! Välillä se jopa häiritsi hänen työvuoroaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo sellaisella ulkonäöllä saa varmaankin huomiota missä vaan, mutta saati sitten aasialaisten keskuudessa! Voihan se tietty alkaa kyllä pidemmän päälle myös ärsyttämään, kun on koko hotellin "nähtävyys"...

      Poista
  11. Kerrostalon keskustelupalsta :D :D :D Ihan huippua, kavin miettimaan olenkohan minakin jollakin keskustelupalstalla? Ankarassa olin usein ihmettelyn kohde, Izmirissa tilanne on muuttunut enka olekaan enaa kovin kiinnostava paikallisella standardilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko Izmirissä sitten niin paljon muitakin länkkäreitä, vai miksi eivät ole kiinnostuneita? Minä kun luulin, että turkkilaiset ovat AINA kiinnostuneita :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...