tiistai 2. joulukuuta 2014

Korealaiset hautajaiset

Osallistuin jokin aika sitten korealaisiin hautajaisiin. Kyseessä oli kollegan vanhemman hautajaiset, joihin korealaiseen tapaan suurin osa työpaikan henkilöstöstä aina osallistuu. Hautajaiset järjestetään nopeasti suru-uutisen jälkeen, ja siten mekin valmistauduimme heti seuraavana päivänä lähtemään muiden mukana seremoniaan. Hautajaiset vietetään usein sairaalan yhteydessä olevassa hautajaisrakennuksessa, jonne vieraat tuovat suruvalittelunsa yleensä kolmen päivän aikana. Itse emme tienneet, miten varautua, muuta kuin että käteistä rahaa pitää sujauttaa kirjekuoreen. Emme olleet valmistautuneet erityisillä hautajaisvaatteilla, vaan siistit ja tummat vaatteet riittivät, kun hautajaisiin lähdettiin kesken työpäivän. 

Paikanpäällä hautajaisrakennuksessa oli useampia pieniä huoneita. Kollegamme perheenjäsenet olivat vastaanottamassa meitä rituaalihuoneeseen, jossa oli koristeltu pöytä kukilla, vainajan kuvalla sekä tyypillisellä rituaalien mukaisella pöydällä hedelmineen, kaloineen sekä riisikakkuineen. Huoneeseen astuttuaan vieraat suorittivat kumarrukset, joiden määrä vaihtelee tapauksesta riippuen. Yritin kysyä oviaukossa kollegalta, miten monta kumarrusta vaaditaan, johon hän vastasi, ettei osaa sanoa. Siispä miehen kanssa jäimme sivuun seisomaan ja annoimme korealaisten hoitaa kumarrukset puolestamme; kumarrussarja tehtiin tällä kertaa kolmen täyskumarruksen osissa, ensimmäiset vainajan kuvalle ja seuraavat perheenjäsenille. Kumartaessa asetutaan lattialle polvilleen, kämmenet lattialle ja otsa käsien päälle tai lattiaan, noustaan ylös ja toistetaan tarvittava määrä.


Ruoka tarjoiltiin omaisten toimesta hautajaisvieraille. Hautajaiset kestävät tyypillisesti kolme päivää, joten on ihan ymmärrettävää, että kertakäyttöastiat tulevat kyseeseen. Yukgaejangin eli lihakeiton punaisen chilin uskotaan suojelevan vieraita haamuilta ja hengiltä. 

Kumarrusten jälkeen sujautimme vielä rahakuoren laatikkoon ja siirryimme ruokailupuolelle nauttimaan perheen tarjoamasta kevyestä illallisesta. Tarjolla oli yksinkertaista mutta maistuvaa ruokaa, muun muassa tulista lihakeittoa, erilaisia kasvislettuja ja hedelmiä. Unohtamatta tietenkään sojua. Tosin erona tyypilliseen sojutteluun oli, että hautajaisissa ei kippistellä lainkaan. Työkaverit selittivät, että normaalisti hautajaisissa on tapana juoda sojua ja pelata korealaista pokeria; sen uskotaan tuovan hyvää onnea vainajan perheelle (tai muuta vastaavaa, en oikein ymmärtänyt jutun juonta). Seremonian jälkeen hautajaisjuhla oli tunnelmaltaan hieman hiljainen, mutta ei erityisen apea. En nähnyt koko hautajaisseremonian aikana ainoatakaan tunteenpurkausta, ei itkua eikä pyyhittyjä nenänpieliä. 

Ymmärrän kyllä, että pidättyväiset korealaiset eivät juuri porukalla tunteile, mutta täytyy myöntää, että kyseisiin hautajaisiin liittyy koko Koreassa vietettyjen vuosien erikoisin ja hämmentävin kulttuuriero: kun suru-uutinen oli vasta tullut työpaikalle ja kollega oli lähtenyt surevan perheen luo kotiinsa, tultiin meille muille kertomaan asiasta erään työkaverin toimesta. Ja koko kertomuksen ajan työkaverimme hymyili ja naureskeli vaivaantuneesti! En oikein tiennyt, miten olisin asiaan suhtautunut: niin käsittämättömältä ja omituiselta se tuntui ja näytti. Tiedostin kyllä, että korealaiset herkästi hymyilevät peittääkseen vaikeita tunteita, kuten esimerkiksi hämmennystä, nolostusta ja häpeää, mutta että kuolemasta puhuttaessa myös? Äärimmäisen vaivaannuttavaa. Siinä me sitten keskustelimme, toinen hymyillen ja naureskellen, blogisti tippa linssissä ja surullisena. Näin meillä...


14 kommenttia:

  1. Aarettoman mielenkiintoista ja voin melkein aistia kiusallisuuden. Toivottavasti en joutuisi kokemaan tata osaa kulttuurista koskaan. Tosin olen ymmartanyt, ettei taalla hautajaiset ole sellaisia syomajuhlia ja kokoontumisia kuin esimerkiksi Suomessa. Mitenkahan omaiset jaksaa noin paljon ihmisia ja monta paivaa viela? Tai ehka se onkin heille avuksi, eihan me kaikki olla samanlaisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, varmaan on tarvittaessa / halutessa mahdollista myös palkata tarjoilupuuhiin väkeä tms, mutta ehkä halusivat minimoida kulut siltä osin. Väkeä ei tosin ollut meidän kanssa yhtäaikaa kovinkaan paljon, että ehkä sinne ei ollut sitten paljoa tulossakaan. Mutta aika raskas ajatus silti..

      Poista
  2. Minusta jo tuo, että hautajaisissa juodaan sojua ja pelataan pokeria tuntuu todella oudolta, puhumattakaan siitä, että kuolemastakin puhutaan hymyillen. Tuntuu suorastaan sopimattomalta.

    Mutta sitten ajattelin asian kääntöpuolta. Suomessa töissä ei välttämättä puhuta lainkaan esim. vanhemman tai sisaruksen sairaudesta ja kuolemasta, puhumattakaan siitä että kukaan ottaisi osaa hautajaisiin. Tai edes työkaverin puolison hautajaisiin. Siinä mielessä tuossa "vaikka on vaikea puhua/käyttäytyä luontevasti" korealaistyylissä on enemmän osallistuvuutta ja ehkä jopa jonkinlaista läheisyyttäkin kuin suomalaisessa "kuolema on yksityisasia ja koskettaa vain lähipiiriä" tyylissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopimattomalta se mustakin tuntui, vaikka kuinka yritin sysätä suomalaisen ajatusmallin syrjään..

      Se on kuitenkin totta, että korealaiset jakavat sekä ilot että surut vuolaasti työtovereiden kesken, ja ystäviä tuetaan monenlaisilla läsnäolon keinoilla. Tänään sitten todistin sitä "kolikon kääntöpuolta", kun toinen kollega ilmoitti (hyvin varhaisessa vaiheessa olevasta) tulevasta perheenlisäyksestä, ja sitä kokoonnuttiin koko toimiston väen kesken juhlimaan. Minulta kysyttin, miten Suomessa raskausuutisia juhlitaan, johon tietysti sanoin, että eipä niistä kauheasti kukaan mielellään kerro, ainakaan ennen kuin se alkaa näkyä. Että niin me ollaan sulkeutuneita suomalaisia!

      Poista
  3. Lähes jokaisessa katsomassani k-dramassa on vietetty hautajaisia. Ne ovat olleet juuri kuvailemasi kaltaiset. Naispuoleisilla omaisilla on musta, valkokauluksinen "kaapu" ja valkoinen rusetti hiuksissa. Sitä rusettia näyttävät pitävän vielä jonkin aikaa hautajaisten jälkeenkin merkkinä omaisen poismenosta. Miehillä on toisessa hihassa leveä nauha.

    Olen joskus ajatellut, että mahtaa olla rankaa viettää kolme päivää vastaanottamassa suruvalitteluja ja kumarruksia, etenkin jos omaisen poismeno on erityisen kova paikka. En tiedä reaalimaailmasta, mutta draamoissa naiset saattavat itkeä ja valittaa isoon ääneen vainajan kuvan edessä, mutta se ehkä on se draamaan kuuluva liioitteluosuus.

    Kukkia näyttäisi olevan tosi paljon, rikkailla vainajilla monta metriä korkeita kukkalaitteita.

    - Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin; naisilla oli mustat hanbokit ja miehillä surunauha hihassa.

      Tuo tunteen ilmaisun vähyys saattoi johtua siitäkin, että kyseessä oli jo iäkäs ihminen, kenellä oli ollut pitkäaikainen vakava sairaus. Minäkin olen nähnyt telkkarissa ja lehdissä paljon niitä itkukuvia, erityisesti huhtikuisen lauttaturman aikoihin, jolloin tietysti vanhemmat ja omaiset surivat menehtyneitä lapsiaan varsin avoimesti.

      Kukkia oli tuollakin, muutama sellainen korkea laite ja joitain pienempiä. Hyvin tyypillisiä kukkakoristeita täälläpäin.

      Poista
  4. Paikallisista hautajaisista tuli mieleen, että näinpä täällä Koreassa hyvinkin mielenkiintoisen ja ehkä jopa hiukan häiritsevän hautaustoimiston mainoksen. Ensinnäkin kyseinen mainos pyöri ostos-tv:ssä ja toisti pitkälti samaa jankkaavaa kaavaa kuin keittiöveitsisarja-mainokset. Lisäksi hautaustoimisto mainosti normaalin kuljetus-ynnä muu-palveluiden lisäksi palkattavia hautajaisvieraita. Näistä palkattavista vieraista on kyllä kuultu häiden yhteydessä, mutta hautajaisissa tälläinen toiminta kuulosti jo aika hurjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huhhuh, aika makaaberin oloista tosiaan. Onko sekin sitten jokin arvovaltakysymys, että kuinka paljon on vieraita hautajaisissa?

      Poista
  5. Varmasti todella outo kokemus. En ole joutunut koskaan Intiassa kuolemaa kohtaamaan (toivottavasti en joudukaan), enkä tiedä, miten siellä mahdettaisi hautajaisiin suhtautua. Nämä ovat vaikeita asioita varsinkin silloin, jos kuolema on itselle jonkinlainen tabu (kuten minulle vähän on). Siihen kun laittaa päälle vielä kulttuurierot, niin varmasti on epämukava olo, noin niin kuin lievästi sanottuna.

    Haudataanko siellä muuten kuolleet tavallisesti maahan vai polttohaudataanko heidät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin, että näinkin väkirikkaassa massa tuhkattaisiin, mutta kuulemma reippaasti suurin osa haudataan maahan. Nykyisin tosin tuhkaaminen on yleistynyt. Perinteisiä hautakumpuja voi nähdä lähes minkä tahansa kukkulan ja vuoren rinteellä; rikkailla suvuilla on suuret, mahtipontiset sukuhaudat ja köyhemmillä sitten vaatimattomampi kumpu.

      Poista
  6. Tuosta tapauksesta en tiedä, mutta pienenä olen kerran äidilleni kertonut erään naapurin kuolleen täydessä hymyssä. En kuitenkasn ollut asiasta pätkääkään iloinen vaan enemmän hämmentynyt ja surullinen. Muistan vieläkin kuinka tuo kyseinen tapahtuma hävetti sillä hetkellä kun tajusin hymyn oikein paistavan kasvoiltani.. En siis sano että tuossa olisi noin käynyt mutta mahdollista sekin että on ollut hämmentynyt eikä oikein ole osannut/halunnut kertoa ja jotenkin se muuttui tuollaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tässä on ollut kyse vähän samasta asiasta, eli hämmennyksestä, vaivaantuneisuudesta ja muista epämiellyttävistä tunteista, jotka jotenkin "peitetään" sen hymyn taakse. Työkaveri on kuitenkin tavallisesti ihan hyväkäytöksinen ja sympaattinen tyyppi, joten ei varmasti tarkoittanut mitään pahaa, mutta tämä sama juttu oli toistunut myös mieheni kohdalla, ja hän ihmetteli samaa asiaa hämmentyneenä...

      Poista
  7. Olipa kiinnostava sukellus vieraaseen kulttuuriin. Osaatko sanoa miksi rahaa annetaan hautajaisissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahan on tarkoitus auttaa vainajan perhettä hautajaisjärjestelyissä ja tietysti muutenkin. Toisaalta, rahan antaminen kuuluu aika kiinteästi kaikkiin korealaisiin juhliin, niin häihin, lasten 1-vuotissyntymäpäiviin kuin hautajaisiinkin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...