sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Pannukakkuja ja berettoja

Sunnuntaiaamu valkeni Soulissa aurinkoisissa merkeissä. Lauantaina tapasimme suomalaisia korvapuustien, lihapullien ja muiden herkkujen parissa, mutta sunnuntaille emme olleet varanneet ajanvietettä lainkaan. Puolen päivän maissa koukkasimme naapurihotellilta Täällä Muualla - blogin Tainan ja Samin suunnataksemme porukalla Itaewoniin sunnuntaibrunssille. Korean brunssitarjonta on parin viime vuoden aikana laajennut moninkertaiseksi, sillä vielä vuonna 2012 muistan useinkin googletelleeni sanoja "Soul" ja "brunssi", aina yhtä heikolla menestyksellä. Tänä päivänä samalla kuukletuksella tuloksia pamahtaa eetteriin yhä enenevässä määrin, joten valinnanvaraa alkaa vihdoin olla. Trendin kääntöpuoli on tosin se, että brunssien tullessa yhä suositummiksi, on vaikea löytää vapaata pöytää yhdestäkään netissä mainostetusta ruokapaikasta. Niinpä mekin kiersimme Flying Pan Bluen kautta Suji'siin, joista molempien edessä kiemurteli sen verran jonoa, että odotusaika olisi venynyt puolesta tunnista tuntiin. Päädyimme vihdoin suuntaamaan meksikolaiseen Vatosiin, jonka tacot lienevät yhdet Soulin kuuluisimmista. Ja sen verran herkullisesta aamiaisen ja lounaan yhdistelmästä olikin kyse, että yhtään kuvaa ei ehditty ottaa todisteeksi. 

Pannukakkuja, omenaa, kanelia, siirappia, saksanpähkinää, banaania. Ah ihanuutta.


Tacoaamiaisen jälkeen totesimme vatsassa olevan vielä pannukakun mentävä aukko; uusi yritys Suji'siin osoittautui menestykseksi, ja saimme kuin saimmekin pöydän vain viiden minuutin jonotuksella. Listalta ruksittiin ihanat banaani-saksanpähkinäpannukakut sekä omena-kanelipannukakut, joiden lisäksi vielä aimo kupilliset kahvia sekä sokerikuorrutettu korvapuusti. Suji'sin leipälista näytti myös niin herkulliselta, että tulevina Soulin viikonloppuina käymme taatusti vielä testaamaan lisää annoksia. Pannukakut olivat ihania, täyttäviä ja paksuja, ja korvapuustikin sai suomalaisraadilta kiitettävän arvosanan. 

Ja mitäs sitten tehtäisiin..? Pannukakkujen jälkeisessä euforiassa tuijotimme porukalla Suji'sin ikkunapöydästä ulos, kunnes mies heitti yhtäkkiä ilmoille varsin out-of-the-box -ehdotuksen ulkona roikkuvan mainoksen innoittamana: lähdetään ampumaradalle! Niinpä tartuimme tuumasta toimeen ja pienen googlettelun jälkeen suuntasimme Mokdongin ampumaradalle testailemaan aseita. 



Valinnanvaraa riitti kiitettävästi. Se, mistä blogisti ei ihan niin kovasti innostunut, oli asemenujen kääntöpuolella olleet väkivaltaelokuvien mainokset, joiden mukaan asiakkaat saivat valita oman aseensa. "Mä haluan samanlaisen ku sillä sarjamurhaajalla tossa elokuvassa..." Ehkäpä blogistista on tullut kukkahattutäti, mutta etenkin viime päivien valossa ajatus tuntui aika vastenmieliseltä.


Paikalla oli runsaasti porukkaa, aina lapsiperheistä treffeillä oleviin pariskuntiin. Lapsille ampumaradalla oli omat aseet ja radat, ja lisäksi paikalla näkyi paljon nuoria ja aikuisia tosiharrastajia asianmukaisine varusteineen. Itse pääsimme kokeilemaan käsiaseita, joista oli valittavissa oma suosikki tai useampi. Listalla oli kymmeniä vaihtoehtoja kolmessa eri hintaluokassa. Kunkin valittua oman suosikkinsa sukelsimme luotiliiveihin ja asettelimme kuulosuojat korville. 

Itse radalle pääsi aina neljä henkilöä kerrallaan oman ohjaajan kanssa. Paikalta löytyi myös englantia puhuvia opastajia, joten aikaisempi kokemus ampumisesta ei olisi ollut välttämätöntä. Avustajat kiinnittivät aseen eräänlaiseen joustavaan telineeseen, jolloin asetta ei esimerkiksi voinut osoittaa radan ulkopuolelle tai tiputtaa käsistään. Lyhyen ohjeistuksen jälkeen tiukka ote, hieman kuivaharjoittelua ja sitten...osuma! Jopa blogisti onnistui saamaan yhden kympin, josko keskittymiskyky ja käsien vakaus ei riittänyt aivan loppuun asti, vaan kymmenen laukauksen sarja tuotti aika surkean tuloksen. Pieni harjoittelu olisi ehkä paikallaan, sillä laskeskelin tarttuneeni viimeksi aseeseen lähes viisitoista vuotta sitten. Ei siis ihme, jossei ihan pelkkiä kymppejä ollut tuloslistassa. Mies sen sijaan osoitti taitonsa ja ampui varsin hienon tuloksen. Osumia ihaillut ohjaaja kertoi myös jenkkisotilaista, jotka käyvät radalla ampumassa samanlaisilla aseilla, joita käsittelevät työssään, eivätkä edes osu koko tauluun...

Mies vakuutti taidoillaan...

...blogisti ei. Mutta puolustuksekseni totesin, että on myös aika rutkasti vähemmän kokemustakin.

Ei huono!


Jenkkisotilaiden ampumataitoja emme kuitenkaan tällä kertaa päässeet omakohtaisesti arvioimaan, mutta sen sijaan useampia pariskuntia oli tullut radalle viettämään treffejä. Olikin hieman kornia katsella korealaisia tyttöjä kymmenen sentin piikkikoroissaan, röyhelömekoissaan ja huulipunissaan vetämässä päälleen luotiliivin ja asettelevan kuulosuojaimia hyvän tovin tarkkaan suitun tukan päälle, jonka jälkeen tietysti otettiin asiaankuuluva selfie-arsenaali. Myös oman mussukan kanssa yhdessä otetut söpöilykuvat taustalla vilkkuvien berettojen kanssa olivat kovaa valuuttaa korealaisneitojen keskuudessa. Hetken asiaa tutkailtuamme totesimme Tainan kanssa, että eipä olisi itselle tullut mieleen pyytää omaa miestä viemään treffeille ampumaradalle, mutta näin tarkemmin ajateltuna olisihan se ainakin jotain uutta! Ensi kerralla tosin minäkin valitsen ne korkeimmat bling-bling-korkokengät jalkaan ja käyn kampaajalla ensin...

Päivän spesiaalina nautittiin myös mainiot olut-margaritat

Ja vielä yhdet liukuhihnasushit. Kolme ravintolaa yhtenä päivänä; melko hyvä saavutus. Ja iltapala on vielä syömättä...!

Soulista brunssia etsivien kannattaa suunnata askeleensa Hannam-dongiin tai Itaewoniin, jossa selkeästi laajin ja monipuolisin brunssivalikoima. Suurimpien hotellien ravintolat järjestävät myös brunsseja sunnuntaisin, josko niistä kannattaa varautua maksamaan jo hieman tyyriimmin. 

Suji´s: 서울특별시 용산구 이태원로 134, 2층 & 3층 / 2nd & 3rd Fl, 134, Itaewon-ro, Yongsan-gu, tel +82 2 797 3698, http://www.sujisdeli.com/

Vatos: 서울특별시 용산구 이태원동 181-8 / 142-1, B1, Itaewon-ro (Itaewon-dong), Yongsan-gu, tel +82 2 2632 2500, http://vatoskorea.com/

Flying pan blue: 123-7 Itaewon-dong, Yongsan-gu, tel +82 2 793 5285, Flying pan blue Tripadvisorissa

12 kommenttia:

  1. Treffit ampumaradalla ei ihan heti tulisi mieleen. :D Onko Koreassa vahva asekulttuuri? Tarkoitan, että onko esim aseiden omistaminen yleistä ja miten yleinen mielipide suhtautuu niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korealaiset eivät voi omistaa asetta ollenkaan, tai ainakaan säilyttää kotona. Mikäli olet ampumalajien harrastaja (tai metsästäjä, joka sekin on harvinaista), säilytetään asettasi joko poliisiasemalla tai käsittääkseni sitten ampumaradan tiloissa. Mutta yksityishenkilöiden ei lähtökohtaisesti ole mahdollista ostaa asetta omaan käyttöön eikä säilyttää sitä kotona. Eli täällä ei juurikaan tapahdu ampumavälikohtauksia...

      Poista
  2. Suosittelen Ewhan yliopiston lähellä sijaitsevaa "Spoon Race" -ravintolaa. Sinne tuli usein kömmittyä sunnuntaiaamuisin nauttimaan siirappista french toastia, munakokkelia ja makkaraa. Ravintolassa on myös ihania salaatteja, frittataa jne. Suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä, pitääpä muistaa poiketa siellä suunnalla ensi kerralla! Itaewonin paikat tuntuivat olevan todella täysiä sunnuntaina puolenpäivän jälkeen, joten joku muu paikka olisi kyllä hyvä "varasuunnitelma".

      Poista
  3. Olikos se Japani vai E-Korea, jossa poliiseillakaan ei ole aseita ulkona päivystäessään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä ainakaan suurella osalla poliiseja ole asetta mukana. Riippuu varmaankin myös poliisista?

      Poista
  4. Ah, vitsit että noi pannukakut näyttää hyviltä! Brunssikulttuuri on mun mielestä ihan mainio vaikka harvemmin mulle oikeastaan tulee käytyä niillä, haluaisin kyllä olla enemmän brunssi ihminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan liian harvoin tulee käytyä brunssilla. Ja voisihan sitä tehdä itsekin, mutta mun pitää aina syödä ensin aamupala, koska en mitenkään pysty aamulla odottamaan lähemmäs puoltapäivää ennen ensimmäistä ruokaa; minähän herään jo seitsemältä siihen, että maha kurnii (ja se on täysin riippumatonta siitä, miten paljon tai miten myöhään on edellisenä iltana syönyt) :D

      Poista
  5. Ei ole reilua näytellä tällaisia kuvia ihmiselle, joka on sokerilakossa. Siis kuolen halusta saada pannukakkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, pannukakut eivät kyllä olleet kovin makeita, vaan juuri ihanan happamia (eli ehkäpä taikinassa oli käytetty jotain hapanmaitotuotetta tai butter milkiä tms.).

      Eikös sokerilakkolaiselle kävisi banaaniletut: soseuta banaania ja kananmunaa ja paista, tulee tosi hyvää (ja makeaa) ihan ilman vehnäjauhoja ja sokeriakin!

      Poista
  6. Voi jestas mitä pannareita!

    En ole koskaan käynyt ampumaradalla, mutta kiinnostaisi kyllä kovasti kokeilla. Ilmakiväärillä olen joskus ampunut, ja sekin oli tosi kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hauskaa se oli, mutta vaatisi huomattavasti enemmän aikaa ja treeniä kuin sen, että menee kylmiltään ampumaan kymmenen laukausta ja se on siinä. Tuolla kuitenkin veloitus meni aina per kymmenen laukausta, joten ihan kauhean montaa kertaa ei viitsinut ihan vaan huvikseen läiskiä, pitäis ehkä päästä sellaiselle paikalle, jossa saisi ottaa ihan opetustunnin tai vastaavaa ja harjoitella kunnolla alkuun.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...