maanantai 23. helmikuuta 2015

Ekotekoja etsimässä

En ole koskaan ajatellut itseäni mitenkään tiedostavana ekoihmisenä tai ympäristöintoilijana. Jätteiden lajittelu, oman kulutuksen suitsiminen ja luonnon siistinä pitäminen on ollut itsestäänselvyys kautta linjan, sen kummemmin asiaa miettimättä. Suomessa on toisaalta varsin helppo olla myös huomaamatta ympäristöasioita. Jätehuolto toimii mainiosti, roskakasoja ei näy katujen varsilla, ilma on puhtaan raikasta ja järveen uskaltaa aina pulahtaa (no okei, paitsi ei Tampereella viime kesänä, mutta se oli eri juttu se...). Väkeä on niin vähän, asumistiheys on hurjan pieni ja luontoa arvostetaan sekä vaalitaan, jolloin varsinainen ekointoilu on helppoa sivuuttaa tai unohtaa, sillä ympäristöongelmat eivät puske jatkuvasti silmille. 

Koreassa olen kuitenkin herännyt ihan uudenlaiseen ympäristötiedostamiseen. Kun väkeä onkin yhtäkkiä kymmenkertainen määrä kolmasosan kokoisella alueella Suomeen verrattuna, alkaa roskakasat ja älytön jätteen määrä yhtäkkiä valua myös omille silmille. Vaikkei ihan naapurin tasolle ylletäkään (onneksi), niin yhä enemmän ja enemmän alan tiedostaa ympäristöystävällisiä elintapoja ja miettiä omaa hiilijalanjälkeäni. Toisaalta Koreassa asuminen on helpottanut asiaa: olen vihdoin onnistunut tavoitteessani vähentää lihansyöntiä ja siirtynyt enemmän kala- ja tofulounaisiin. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri blogistille. Ostan myös yhä vähemmän ja vähemmän tavaraa; koska korealaiset vaattet, asusteet, huonekalut ja sisustustavarat eivät miellytä omaa silmää juuri millään tavalla, on kaikenlaiset heräteostokset helppo jättää kauppaan. Asunto on kätevästi kaupungissa, jolloin kauppareissut ja kuntosalimatkat taittuvat helposti kävellen. 

Usein ruokaa vaan tulee lisää ja lisää, kunnes se jätetään syömättä ja se päätyy roskiin. Sydäntä särkee jättää hyvät ruoat syömättä! Kuten korealainen ystävä totesi, "me emme kestä katsoa vieraalla tyhjää lautasta", joten ruoka ei vaan kertakaikkiaan syömällä lopu. 

Mutta samaan aikaan ihmettelen, miten kulutusorientoitunutta kansaa korealaiset ovat. Kaikkea pitää ostaa enemmän ja enemmän, tavaraa täytyy saada, uutta pitää olla. Korealaiseen mielenmaisemaan ei kierrättäminen kuulu; roskakatos täyttyy viikoittain hyväkuntoisista huonekaluista (jotka tosin ovat yleensä jo uusina melko kertakäyttöistä tavaraa), lastenvaatteita ei juuri kierrätetä perheestä toiseen ja ruokaa heitetään älyttömiä määriä hukkaan lähes koskemattomista illallispöydistä. Aivan absurdi ajatus olisi ostaa vaatteita kirpparilta; moinen vanhoissa vaatteissa kulkeminen tarkoittaisi automaattisesti sitä, että sinulla ei ole varaa ostaa uusia, mikä on tietysti noloa, koska kenen tahansa korealaisen tavoite on näyttää poikkeuksetta rikkaammalta kuin mitä oma rahapussi sallii. Kun Suomessa hyvin toimeentulevat hipsterit kiertelevät kirppareita ja kierrätyskeskuksia tuunaten vanhasta jotain kivaa, kuulostaa se korealaisen korvaan aivan ennenkuulumattomalta. 

Korealaisista kodinkoneista löytyy tällainen tarra, josta on kieltä osaamattomankin helppo tajuta, onko mahdollisesti hankkimassa vähän kuluttavan vempaimen vai energiarohmun. Valitettavasti meidän kotimme kaikki koneet eivät ole vihreää 1-luokkaa, mutta pesukone sentään on sarjassaan se ekologisempi valinta. 

Mutta on korealaisilla paljon ekoystävällisiäkin tapoja. Kasvisruokavaliota suositaan paljon; lihaa ei ole pakko löytyä raavaankaan miehen lautaselta, vaan saman asian ajaa tulinen tofu tai lähirannasta pyydetty kalmari. Kaupassa suositaan vahvasti kauden hedelmiä ja kasviksia, eikä monia suomalaiselle itsestään selviä tuotteita ole saatavilla ollenkaan sesongin ulkopuolella. Lisäksi minua miellyttää suuresti korealaisten tapa antaa merkkipäivälahjat useimmiten rahana, eikä suinkaan "turhana", pakko-ostettuna tavarana. Samoin juhlapyhien lahjukset ovat lähes poikkeuksetta ruokalahjoja, kuten hedelmiä, ginsengiä, öljyjä tai pähkinöitä. Viime viikon seollalista johtuen mekin olemme päässeet ihanien hedelmien makuun, sillä paketistamme löytyi jättimäisiä, mehukkaita omenoita ja päärynöitä. Miten ilahduttava lahja, ja tulee taatusti käyttöön!



14 kommenttia:

  1. Ah tuo eka kuva, pääsispä tuollaiseen pöytään!
    Mielenkiintoinen postaus ja tsemppiä ekoiluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kyllä ihanaa ruokaa!

      Mä olen kyllä ihan vihreä (heeheeh, siis noviisi) tässä ekotouhussa, mutta jostain kai se on aloitettava!

      Poista
  2. Mulla on vähän sama fiilis täällä Etelä-Ranskassa. Vettä juodaan muovipulloista (vaikkei tartteisi), bio-jätteet tungetaan sekajätteisiin (ehkäpä siksi, että täällä on rottia), pyöräteitä ei ole missään ja bussilinjat ovat kehnot. Pullot pitää kantaa ikuisuuden päähän ja pieniin muovipusseihin pakataan ihan kaikki. Lopulta ne sitten kelluu tossa Välimeressä. Se, että meillä on vain yksi auto herättää monissa kummastusta. Kuten sanoit, kierrättäminen on Suomessa niin paljon helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa oltais tajuttu ostaa se vedensuodatin heti, kun tänne muutettiin. Eihän sekään ympäristöystävällinen ehkä ole, mutta parempi kuin ne muovpullot (Aargh) joista nyt juodaan vettä. Suomessa ollaan kyllä tarkkoja kierrätyksen suhteen, mutta kutne Petra alla sanoo, niin köyhemmissä maissa lajittelu hoituu monesti roskienkerääjien voimin.

      Poista
  3. Minunkin pitäisi lisätä kasvisruuan määrään ruokavaliossamme. Tekisi hiilijalanjäljelle hyvää ja varmaan kropalle myös. Itse olen yrittänyt karsia turhaa kulutusta, monesta kohtaa on aika helppo karsia, sitten on niitä joista on vaikeampi karsia kuten lentomatkailu, autoilu eikä lihasta, maidosta tai kananmunista luopuminenkaan ole helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me autoillaan todella paljon ja erittäin ekoepäystävällisellä autolla, lisäksi lennetään aikalailla. Se nollaa jo moneen kertaan kaikki pienemmät yritykset ekoilusta, mutta jos edes jostain karsii, niin eikö sekin ole jo jotain (ja sitten vaan kohti suurempia askeleita)..? Mulle tulee aika ajoin sellainen maailmantuska, että "eihän tässä vaan voi elää näin", mutta se oman elintapojen muutaminen vaan on hiton vaikeaa. Huh..

      Poista
  4. Kierratys on uusi juttu Turkissa, mutta edelleen suurimman vastuun kierratyksesta kantavat roskien keraajat, he lajittelevat lasit, metalli jne. ja myyvat ne eteenpain tehtaisiin. meilla on lasinkerayspisteita runsaasti mutta monet muut jutut joutuu viemaan kauas. Autoa meilla ei ole ( eika tule jos mina saan pitaa paani) silla jalat kantaa ja olemme tottuneet vuosikausia elamaan sen mukaan etta autoa ei ole. Lihaa syödaan noin kerran tai kaksi viikossa, kasvisruokaa aika paljon, kalaa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kyllä kerätään pahvit, muovit, alumiinit, paperit jne kaikki hienosti, ei siinä mitään. Mutta se on kaupunkialuella; maaseudulla tuskin kukaan kovasti kierrättää. Se on Suomessa eri, koska kyllä suomalaiset kierrättävät maallakin tosi särmästi.
      Lihansyönnin vähentäminen on vaikeaa, mutta hyvä askel vaikka sitten pienissäkin määrin.

      Poista
  5. usko tai älä, niin täälläkin (ainakin tässä taloyhtiössä) on kierrätyslaatikota ja ns. UFF laatikko vanhoille vaatteille. Vaatteitani olen sinne laittanut, koska täällä tarvitsijoita riittää. Ruoan heittäminen roskiin on hävettävää. Onneksi meillä on takapihalla "jätemyllyt" eli kissat..ne hoitaa kaiken pois. Kerronpa tässä, että otin eräästä ravintolasta matkaani puolikkaan kana-annokseni, kun en jaksanut syödä sitä ja ei ollut oikein hyvääkään...Paloittelin ja silppusin ja "jätemyllyillä" oli päiviksi ruokaa. Täällä nämä vanhat papat kerää talteen muovit, pahvilaatikot,styroksit yms...onneksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä päin vaatteiden kierrätystä harrastavat paljolti amerikkalaiset englanninopettajat, jotka tulevat maahan vuodeksi kerrallaan yhden matkalaukun kanssa ja ovat yleensä aika hanakoita kierrättämään vaatteita tullessa ja lähtiessä. Heille kelpaa vähän käytetty mainiosti, lisäksi myös kokoluokka on enemmän samaa kaliiberia kuin korealaisten kanssa... :)

      Kissa "jätemylly" on hyvä; molemmat ovat tyytyväisiä! :D

      Poista
  6. Käväisin Lagosissa viime vuonna, ja se muovin määrä... Ja kiinalaisen krääsän määrä! Ihan alkoi hirvittää. Yksi paholaisen tuote koko muovi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, totta. Vaikka onkin niin kätevä aine, niin miksei siitäkin voitais jo keksiä jotain ympäristöystävällisempää ekoversiota?

      Poista
  7. Korealaiset ja norjalaiset kuulostavat joissakin suhteissa aika samanlaisilta. Erityisesti osuu tuo kuluttaminen ja tarve näyttää varakkaammalta kuin onkaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eipä sillä, kai ihmiset kautta maapallon kansallisuudesta huolimatta pyrkivät näyttämään rikkaammilta kun ovat, mutta täällä se jotenkin oikein iskee kasvoille, kun kuulee, miten pitkälle sen vuoksi ollaan valmiita menemään (esim. myydään toinen munuainen, jotta saadaan merkkilaukku jne)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...