maanantai 9. helmikuuta 2015

Lemmikkikaupunki

Korea Times julkaisi sunnuntaina uutisen koskien Gangneungia ja kaupunkiin suunniteltavaa lemmikkieläinaluetta. Uutisen mukaan kaupungin viranomaiset suunnittelevat perustavansa Okcheonin alueelle lemmikkikadun, jonka varrelle keskitetään paitsi eläinlääkäreiden vastaanottoja, eläinkauppoja ja lemmikkikahviloita, myös lemmikkien leikkipaikkoja sekä kävelyalueita. Kaupunki suunnittelee lisäksi antavansa rahallista tukea alueella toimiville liikkeille, jotta kaupunginosasta saadaan entistä houkuttelevampi ja huomiota herättävä myös turistien keskuudessa.

Kaiken takana on siis turismi. Pyeongchangin talviolympialasiin on vielä kolme vuotta aikaa, mutta jo nyt Gangwonin provinssin alueella ja eritysesti Gangneungissa on ryhdytty viime hetken toimiin turistien houkuttelemiseksi ja kaupungin vetovoimaisuuden lisäämiseksi. Lemmikkikaupunginosa on vain yksi monista toimista, joilla Gangneung kosiskelee mediaa ja korealaisia ekstrahuomion toivossa. 

Itse tykkään lemmikkikahviloista, sillä Korean asumisemme väliaikaisuuden ja pitkiä päiviä ja reissaamista vaativan työmme huomioon ottaen olemme päättäneet olla hankkimatta mitään lemmikkejä täällä asuessamme. Siten akuuttia kissa- ja koiraikävää on mukava käydä lievittämässä kahviloissa, joissa pehmeitä karvakasoja saa rapsutella mielin määrin paikan päällä. Sen sijaan lemmikkikaupat ovat mielestäni kolikon kääntöpuoli, sillä ikkunoissa olevissa lasiseinäkopeissa flegmaattisena tuijottavat, pientä pehmolelua muistuttavat pallerot ovat varsin ikävää katseltavaa. Eikö koiran- ja kissanpentujen kuuluisi juoksennella ja leikkiä vapaana, eikä olla näytekappaleita ohikulkijoiden ihasteltavaksi tai nuorten naisten design-laukkujen sisällöksi?


Näitä palleroita näkee usein kauppojen ikkunoissa nukkumassa


Artikkelissa lopussa mainitaan myös korealaisten lemmikkivillityksen kääntöpuoli: vuosittain lukuisat lemmikit, lähinnä koirat, jätetään oman onnensa nojaan, kun turistit palaavat Gangneungin hiekkarantalomilta takaisin kotiin, kiireisen työelämän ja pienten asuntojen pariin. Arkikuvioihin ei enää mahdukaan ajatus sohvia raapivista, huomionkipeistä lemmikeistä, joita pitäisi jaksaa ulkoiluttaa päivittäin tai leikittää raskaan työpäivän jälkeen. Niinpä koirat jätetään rannalle etsimään ruokaa ja kattoa päänsä päälle, tai hyvällä tuurilla jonkun eläinystävällisen amerikkalaisen englanninopettajan kotiinsa vietäväksi. Nimittäin viikoittain kaupungin ulkomaalaisten oma facebook-palsta täyttyy hylättyjen, luonnosta löytyneiden kissojen ja koirien kuvilla, kun hyväsydämiset opettajat ottavat hylätyt lemmikit luokseen etsiäkseen niille uuden kodin. 


Enkä edes aloita tästä koirien värjäämisestä... (kuva on esiintynyt blogissa aiemminkin, ja koirien värjäämisestä voit lukea enemmän tästä postauksesta)


Valitettavasti Suomestakin löytyy ihmisiä, jotka ottavat kesäkissan uhraamatta ajatuksia sille, mitä kissalle tehdään syksyn tullen. Koreassa ongelma näyttää varsin samalta, mutta vielä sillä kääntöpuolella, että lemmikkejä -etenkin koiria- pidetään täällä monesti enemmänkin kivana asusteena ja muoti-ilmiönä kuin elävänä, hengittävänä ja huolenpitoa kaipaavana lemmikkieläimenä. Onneksi tosin on paljon niitäkin, jotka selvästi huolehtivat lemmikistään asianmukaisella tavalla, vuodesta ja talvesta toiseen.  

10 kommenttia:

  1. Voi kääk tuota aasialaista lemmikkikulttuuria, sanon vaan :/ Juu, ei todellakaan kuulu koiran- tai kissanpennut eläinkauppojen pieniin koppeihin. Se on paitsi eläinrääkkäystä, myös todella haitallista niiden sosiaaliselle kehitykselle, kun ne viettävät tärkeimmän sosiaalistumisvaiheensa virikkeettömässä ympäristössä. Siten saadaan helposti lemmikkejä, joilla on vaikeuksia esim. oppia sisäsiistiksi. Tämä taas lisää hylätyksi tulemisen riskiä ja kierre on valmis.

    Ne kissakahvilat, jossa samalla etsitään kodittomille kisuille koteja, kuulostaa kyllä kivoilta. Toivottavasti pääsisin jossain vaiheessa piipahtamaan Tampereen tai Tallinnan vastaavassa paikassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Gangneungissa tiedän myös yhden tapauksen, jossa kissakahvilan omistaja (vaikkei varsinaisesti mikään löytökissatalo olekaan) otti hoiviinsa hylätyn ja kadulta löydetyn kissan tarjoten sille kodin. Peukut ylös sille (ja peukut alas koiranpentutehtailulle ja -kaupustelulle).

      Poista
  2. Turkissakin oli eläinkaupassa myynnissä kissat ja koirat. Eihän se hyvä ole, mutta käytiin silti AINA ihailemassa. Kyllä olisin tehnyt monta heräteostosta jos ei olisi ollut allergista miestä kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, välillä tulee sellainen "pelastan koko maailman pienet koiran- ja kissanpennut" -fiilis, mutta tosiasiassa ei minusta kyllä tällä hetkellä ole kissanhoitajaksi. Meillä on kaksi karvakasaa Suomessa odottamassa meidän paluuta jo :)

      Poista
  3. Ma toivon etta nuo elainkaupat kielletaan, Turkissa joillakin alueilla niita on jo rajoitettu ja monet toimivat ihan vaarinperustein, myyvat esim.uhanalaisia elaimia. Viimeinen villitys taalla on ollut rikkaiden mukuloiden ottamat villielaimenpennut lemmikeiksi! Facebookissa on jaettu kuvia tiikerinpentu kainalossa....taalla menestys ja sivistys ei kulje kasi kadessa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, tuommoisesta en olekaan ennen kuullut... miten sekin voi olla mahdollista vuonna 2015, että villieläimiä saa ottaa "koristeeksi" lapselle?! Kääk.

      Poista
  4. Tätä tämä on Aasian maissa! Pistää niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin vihaksi. Mä en edes katso enää lemmikkikaupan ikkunasta sisälle. kadulla myydään kaneja, koiranpentuja, kilpikonnia...pienissä häkeissä...Osa kiinalaisista palvoo pientä villakoiraansa ja pukee sen kamaliin vaatteisiin..yök. ja toi koiran värjääminen...ei taida korvanahat siitä tykätä. puistattaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä sama, koiria puetaan, meikataan (!), värjätään ja uhrataan niille koko elämä. Parhaimmissa (pahimmissa?) tapauksissa rikkaat rouvat testamenttaavat koko omaisuutensa lemmikillensä :D Vaikka mikäs siinä, mutta en kyllä heti keksi, mitä koira tai kissa tekee miljoonaomaisuudella...

      Poista
  5. Tämä on asia, joka saa minut hyvin vihaiseksi ja samalla jotenkin voimattomaksi, kun niin moni suomalainenkaan ei tajua, miksi lemmikkiä ei saa kohdella kuin lelua. Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Eläimiä otetaan hetken mielijohteesta, kun ne on niin söpöjä pentuina. Sitten, kun niistä kasvaa isoja, edelleen hoitoa ja seuraa (ja rahanmenoa) vaativia eläimiä, jätetään ne yhtäkkiä oman onnen nojaan. Mulla on huono omatunto jo siitä, että omat kissat ovat vanhempien luona pysyväishoidossa, vaikka tiedänkin, että maatila on niille huomattavasti parempi ympäristö kuin kaupunki, mutta tuntuu kuitenkin, kuin olisin "hylännyt" omat lemmikkini...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...