sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pari sanaa tasa-arvosta

Sukupuolten välinen tasa-arvo - tai sen puute- on alati mielenkiintoinen, mutta vaikeasti lähestyttävä aihe. Korean Wall Street Journal julkaisi jokin aika sitten otteita pitämästään katugallupista, jossa eri-ikäiset korealaiset raottivat lyhyesti näkemyksiään tasa-arvosta Koreassa. Kommentit olivat sinänsä aika odotettua tavaraa: naisia syrjitään työelämässä, ylennyksiä on vaikea, jossei suorastaan mahdoton saada ja naisten odotetaan edelleen ensisijaisesti saavan lapsia ja jäävän sen jälkeen kotiäidiksi. Parannusehdotuksia korealaiset löysivät erityisesti yritysten toiminnasta, sillä useimmat gallupin haastattelemat korealaiset totesivat, että yritysmaailmalla on tässä tilanteessa mahdollisuus muuttaa ihmisten asenteita ja vallalla olevia käytäntöjä tarjoamalla naisille tasapuolisempia mahdollisuuksia niin perhevapaiden suhteen kuin parempien ylennysmahdollisuuksienkin osalta. 

Mutta olipa joukossa myös vanhan koulukunnan edustajia, jotka olivat sitä mieltä, että naisten paikka on miesten alapuolella, jolloin miehen tulisi päättää ja naisten kuunnella hiljaa taustalla. Tädin ajatuksen mukaan on suorastaan pöyristyttävää, miten nykynaiset jopa valitsevat ravintolassa omat ruokansa, eivätkä anna miehen hoitaa moista vakavaa ja tarkkaa harkintaa vaativaa valintatehtävää.

Oma näkökulmani tasa-arvoon on melko pintapuolinen, johtuen tietysti vielä verrattain vähäisestä tutustumisesta korealaiseen työelämään ja yhteiskuntaan muutenkin. Korealaiset tavat juontavat juurensa konfutselaisuuteen, jonka eräs perusperiaate on se, että mies on aina naista ylempänä, omaten päätäntävallan ja paremmat tiedot mistä tahansa asiasta. Naisten paikka on vuosisatojen ajan ollut kotona perheen ja kotitöiden parissa, joten on ymmärrettävää, että asenteiden muuttuminen kestää pitkään. On totta, että korealaisilla työpaikoilla naisia syrjitään melkolailla, eikä ylenemismahdollisuuksia ole läheskään niin runsaasti tarjoilla kuin miehille. Suurten korealaiskonglomeraattiyhtiöiden johdossa toki on useita naisia, mutta käsitykseni mukaan se on kuitenkin useimmiten seurausta siitä, että perheyrityksissä johtotehtävät jaetaan omistajaperheen kesken, jolloin tyttärillekin saattaa liietä jokin johtajan titteli. Onhan Koreassa toki naispresidenttikin, mutta kyseisen valinnan yhteydestä tasa-arvoon on ehkä parempi olla kommentoimatta. 

Kysely kertoo osuvasti, että molemmat sukupuolet kokevat syrjinnän ongelmalliseksi korealaisessa(kin) yhteiskunnassa (kuvaaja: Koreabang - nettisivusto)

Tasa-arvoasiat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään naisten oikeuksien rajoittamiseen, vaan Koreassa on nähtävissä runsaasti tilanteita, joissa myös miehiä sorsitaan. Esimerkiksi perhevapaiden suhteen on lähes mahdotonta kuvitella, että perheen isä voisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Paitsi työpaikalla, myös yleisesti yhteiskunnassa moista järjestelyä pidettäisiin järjettömänä ja naurettavana. Suurimmissa kansainvälisissä yrityksissä on jo olemassa tasa-arvo-ohjelmia, jotka takaavat myös tuoreille isille mahdollisuuden isyysvapaaseen, mutta käytännössä miehet eivät kuitenkaan voi hyödyntää kyseistä mahdollisuutta johtuen kollegojen ja esimiesten asenteista sekä koko yhteiskunnan mielipiteestä moista lastenhoitojärjestelyä kohtaan. Toinen miehet eriarvoiseen asemaan laittava käytäntö on pakollinen asepalvelus, joka kestää Koreassa yleensä kaksi vuotta. Armeija nappaa siten leijonanosan lähes jokaisen korealaismiehen elämästä, jonka aikana ei juurikaan ehdi puolustusvoimien ulkopuolista elämää viettämään. Naisia ei korealaisessa armeijassa ole paljoakaan, vaikkakin määrät ovat lisääntyneet viime vuosina. Kääntöpuolena naisten asepalveluksessa on tietysti runsaasti raportoitu seksuaalinen häirintä ja jopa työelämääkin karumpi miesten suosiminen, joten ymmärrettävästi armeija ei ole varsinaisesti houkutteleva vaihtoehto korealaistytöille. 

Katugallupin vastauksista erityisen mielenkiintoinen oli mielestäni kuitenkin se, jossa vanhempi herra kommentoi sukupuolten välisen epätasa-arvon olevan suurinta rikkaiden keskuudessa. Mietin hetken asiaa ja totesin, että kommentissa saattaa olla perää; jos perheeltä on jatkuvasti rahat loppu, ei kummallakaan perheen vanhemmista ole varmasti varaa jäädä kotiin, vaan molemmat pakkaavat aamulla laukkunsa ja suuntaavat työmaalle ansaitsemaan elantoa koko porukalle. Raha ei siis välttämättä tuo onnea ainakaan tasa-arvoasioissa.

Koko mielenkiintoisen katugallupin tulokset voit lukea linkin takaa:

7 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu! Taalla on vahan sama juttu, kulttuurillisesti kotona lasta hoitava mies on kummajainen, joka monen mielesta menettaa osan miehisyydestaan ja loukkaa myös samalla naista, jonka on raadettava samanaikaisesti töissa. Osa turkkilaisista nuorista ei valttamatta tajua mita tasa-arvoisuus kaytannössa on, monet naiset ottaisivat mielellaan rusinat pullasta eli haluaisivat edeta uralla mutta tosipaikan tullen seurapiirirouvan elama houkuttelee huomattavasti enemmin. Olen siis samaa mielta etta korkeammissa yhteiskuntaluokissa tama epatasa-arvoisuus on usein automaattista kun taas keskiluokassa monessa perheessa molemmat kayvat töissa jotta pystyvat pitamaan ylla elintasoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin juuri se taitaa olla monissa maissa, joissa tasa-arvon perään huudellaan; naiset mielellään ottaisivat rusinat pullasta, esim.miehen kustantamat elinolot, asunnot jne.. ja sitten luodaan uraa uskottavina bisnesnaisina, mutta oma palkka uppoaakin niihin vuittoneihin ja loubutineihin... :) Vaikka korealaisissa perheissähän on myös tavallista sekin, että miehen palkka menee naisen tilille, josta sitten vaimo antaa miehelle "viikkorahaa", jotta pääsee ulos tuulettumaan ja oluelle työpäivän jälkeen :D

      Poista
    2. Taalla on myös yleista etta palkka menee naiselle, joka sitten saannöstelee mihin se kaytetaan, tai sitten mies maksaa vaimolleen ns. sovitun palkan ansioistaan kuukausittain.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus.
    Vielä tuntuu olevan korealaisilla ponnisteltavaa tasa-arvoisemman yhteiskunnan eteen.

    Yli 10 vuotta sitten japanilaiset naiset kärsivät samasta. Jos sai lapsen, alkoi ulos savustaminen työpaikalta. Osalle ratkaisun tarjoavat ulkomaalaiset yritykset. Yllättävän moni ulkomaalainen firma on japanilaisten naisten pyörittämä. Ei tosin johtotasolla, siellähän pitää olla mies :( mutta markkinointi, f&c, hr, legal on naisten valloittama alue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koreassa taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että kun tulet raskaaksi, niin "ymmärrät" lopettaa työnteon. Jos et itse ymmärrä, niin työnantaja kyllä auttaa... ja jos sitten kuitenkin olet niinkin valistuneessa työpaikassa, jossa äitiysloma on mahdollinen, niin on ehkä melko turhaa odottaa palaavansa vastaaviin tehtäviin äitiysloman jälkeen, kuin missä olit sitä ennen.

      Poista
  3. Minusta nämä tasa-arvokysymykset ei ole ihan niin yksioikoisia, kun me täällä länsimaissa haluamme esittää ja tulemme helposti ajatelleeksi. Jos itse saisin päättää ja ei olisi rahasta kiinni, jäisin pienten lasten kanssa kotiin. Miksen isompienkin:). Luulen, että esim. Turkissa moni nainen tekisi samoin, jos raha antaa myöten. Miten lie sitten Koreassa? Onko ne rikkaammat naiset vastointahtoisesti siellä kotona?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, hankalia juttuja. Luulen, että eri ihmisillä on myös eri käsitys tasa-arvosta, ja toisaalta en usko, että absoluuttinen tasa-arvo koskaan toteutuisikaan. Pointti oli varmaankin omissa ajatuksissani se, että olisi hyvä, jos ihmisillä olisi valinnan vapaus asian suhteen, siis että sekä miehet että naiset voisivat itse päättää, josko haluaisivat jäädä kotiin tai käydä töissä. Ei kuitenkaan niin, että yhteiskunta "pakottaa" tiettyyn malliin, tai että työelämä lakkaa kiinnostamasta sen vuoksi, että hyvistä suorituksista ja edellytyksistä huolimatta ei voi edetä työelämässä vain sukupuolen vuoksi. Jos nyt otetaan esimerkiksi vaikka kolmekymppiset naiset; eivät he Koreassa saa tasapuolisia mahdollisuuksia miesten kanssa, koska oletus on se, että menevät naimisiin, saavat lapsia ja jäävät kotiin. Ja entä ne naiset, jotka eivät tahdostaan huolimatta löydä puolisoa tai saa lapsia; pysähtyykö heidänkin uransa silti välttämättä tietyssä iässä vain, koska "ovat siinä iässä"...

      Korealaiset ovat kuitenkin heränneet asian suhteen ja askeleita kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa on jo lähdetty ottamaan. Hyvä niin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...