keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Uuden vuoden pikareissu

Kerran vuoteen osuva Tokion-matka näyttää tulleen blogistille jo lähes perinteeksi. Lähes perinteeksi on näyttänyt muodostuvan myös huono keli, joka kohtaa aina Tokioon tultuamme. Korealaiset ovat vetäytyneet seollalin eli kuukalenterin mukaisen uuden vuoden viettoon, joten itse lähdin vapaapäivien johdosta pikaisesti Japaniin.

Ohjelmassa ei ole mitään erikoista, tällä kertaa emme jaksa kahlata nähtävyyksiä tai kiertää turistioppaiden perässä, vaan kaupunkipäivien täytteeksi on keksitty hieman ristiin rastiin kuljeskelua sekä runsaasti japanilaisten herkkujen maistelua. Vähän shoppailuakin, kun jo yli vuoden ostoslistalla roikkuneet ikuisuushaaveet löytyivät vihdoin: järkkäri sai uuden linssin ja keittiömme täydentyi huipputerävällä, japanilaisella hiiliteräsveitsellä. 

Mainio idea "laatikon ulkopuolelta" oli lähteä kiertelemään Tsukijin kalamarkkinoiden lähialueita iltahämärässä, jolloin varsinainen markkinahumu on jo loppunut, mutta sushiravintolat vielä auki.

Kamatan veitsikauppa Kabbabashin keittiötarvikealueella oli loistava löytö. Veitsiä oli tietysti joka lähtöön, rosterisina ja hiiliteräksisinä. Löytyisi mm. ankeriasveistä, sisälmysveistä, sushiveistä, nuudeliveistä ja mitä sitä nyt ihminen ylipäätään tarvitseekaan...


Muutamia uusia "ekaa kertaa elämässä" -kokemuksia on tullut tälläkin reissulla, muun muassa ensimmäinen kokemani maanjäristys. Vaikkakin pieni, myös Suomessa uutisoitu järistys heilutti hotellin 15. kerroksessa sen verran, että asia tuli kuitenkin noteerattua. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin myös lumihuippuisen Fuji-vuoren. Ruokapuolella olen löytänyt vihdoin lautaselleni jo viimeksi etsimääni raakaa hevosenlihaa (maistuu aivan voitaikinalle, eli aika hyvälle...) sekä raakaa unia eli merisiiltä. Merisiili on toki tuttu näky Soulinkin kalatorilla, mutta aikaisemmin en ole sitä päässyt omakohtaisesti makustelemaan (maistuu ihan passionhedelmälle, eli ei hullummalle). 

Nigiri voitaikina hevosenlihapäällysteellä. Etualalla tonnikala-avokado, tuplanam!

Saimme ihastella Fujia suoraan hotellihuoneemme parvekkeelta. "Olette onnekkaita", totesi japanilainen tuttavammekin.

Ja näinhän se Tokion miniloma parhaiten mielestäni etenee, ravintolasta toiseen vierien, välillä metroon hypäten ja paikallisten menoa fiilistellen. Mikäs sen hauskempaa, kuin seurata puolenpäivän maissa valkokaulusmiesten runsaita joukkoja nurkan taakse pikkuruiseen lounaspaikkaan, haukkoa henkeä täpötäydellä metroasemalla ruuhkan keskellä tai vaellella illalla kalatorin hämärillä kujilla sitä parasta sushipaikkaa etsien. 

10 kommenttia:

  1. Hyvä suunnitelma lomalle. Ei aina tarvi suorittaa. Maanjäristys! Huh! kaksi pientä koettu joskus Kroatiassa ja Turkissa...ei kivoja ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aikani jaksanut juosta matkaoppaiden nähtävyyksien perässä ja kierrellä museoita tai temppeleitä, ja sitten lopulta todennut, että miksi...kun se ei mua kiinnosta. Joskus toki on mukava sisällyttää joku spesiaalinähtävyys mukaan, mutta yleensä mulle tärkeintä ulkomaan reissuissa on tutustua ruokaan, nähdä tavallisia paikallisia ihmisiä ja fiilistellä menoa. Jos sitten siinä sivussa tulee vaikka jossain museossa tai näyttelyssä käytyä, niin hyvä niin!

      Poista
  2. Hmm... Jostain syystä kommenttini eivät tule läpi :( Joka tapauksessa yritin sanoa, että rakastan Tokiota! Se on tämmöisen pienikokoisen ihmisen paratiisi. Muutama vuosi takaperin vietin siellä ikimuistoisen viikon, johon sisältyi juuri tuommoista päämäärätöntä häröilyä ja se maanjäristys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, mulla myös on välillä kommentointivaikeuksia bloggerin kanssa...

      Päämäärätön häröily on just parasta kaupunkilomilla, kun tällaisessa kaupungissa ei ikinä tiedä, mitä nurkan takaa tulee vastaan :D

      Poista
  3. Jeee, ihanaa! Paitsi ajatus hevosenlihasta, yok!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, niin on! Ja sushi on ihanaa, taas (ehdin siihen jo vähän joskus kyllästyä), nyt tekee mieli taas sushilounaalle.. ;)

      Poista
  4. Taytyy varmaan nostaa Japania matkailun bucket listalla, etta saa tuollaisen kunnon veitsen, ah! Sen sijaan oli virhe katsoa kuvaa kunnon _juustottomasta_ sushista lounastunnin alla... Hevosenlihaversiota maistaisin mielellani, mutta en ehka taalla Argentiinassa. Hevosia on yllin kyllin, mutta enimmakseen naen niita slummien ja moottoritien laidalla, joten ajatus sellaisen lihan popsimisesta raakana ei tunnu kovin fiksulta. Jospa joku tekis mulle maaseudulla heppasushia? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se raaka liha aina _raakaa lihaa_. Uskon kuitenkin naiivisti japanilaisten tarkkuuteen ruoka-asioissa (kunnes toisin todistetaan, ja ehkä vielä senkin jälkeen).

      Veitset ovat olleet niin kauan miehellä ostoslistalla, että onneksi vihdoin löytyi mieleinen. Kukkaroa se kirpaisi, mutta jospa se sitten olisi loppuelämän investointi.

      Poista
  5. Kiva perinne tuollainen vuosittainen Tokion matka, kelpaisi kyllä minullekin. Tosin Suomesta käsin lähtiessä iskee laiskuus. Pari kertaa olisi ollut hyvä lentotarjous ja lomaakin, mutta emme ole kuitenkaan jaksaneet ponnistaa niin pitkälle.

    Ostin aikoinaan Tokiosta Misonon leikkuuveitsiä ja ovat edellen kuin uudet :)

    Pieniin maanjäristyksiin tottuu nopeasti. Tokion kerrostalossamme oli "kelluva kulma" ja se vaimensi hyvin talon liikettä. Järistyksen kyllä kuuli, koska keittiön kaappien ovet piti hirveää kolinaa. Nekin oli tietenkin earthquake proof ja tavarat pysyivät sisällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä tämä taitaa olla viimeinen Tokion / Japanin reissu vuosiin, koska tuskin tänne sitten Suomesta tulee lähdettyä, mies ehkä työasioissa, mutta minä tuskin niissäkään.
      Nuo järistykset ovat pelottavia, koska suomalaisesta näkökulmasta ovat niin eksoottisia. Se on hauskaa selittää täkäläisille, että ei, Suomessa ei ole vuoria (ainoastaan pieniä mäkiä..) ja ei, meillä ei koskaan ole maanjäristyksiä (sellaisia, että niitä ihminen havaitsisi)... :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...