lauantai 21. helmikuuta 2015

Vielä Tokiosta

Tokion reissusta jäi jälleen mielen päälle muutama kysymys. Kuten esimerkiksi se, miten voi olla mahdollista, että siellä on niin paljon porukkaa? Liikenne ei tosin tunnu lainkaan ruuhkaiselta verrattuna korealaisiin autoteihin, mutta metroasemalla täytyy todellakin tehdä itselleen tilaa, jos mielii päästä haluamaansa junaan ajoissa. Tai että miten on mahdollista, että torstai-iltana seitsemän ja yhdeksän välissä käyn yhteensä kahdeksan ravintolan ovella vain tullakseni käännytetyksi pois kerta toisensa jälkeen: "I'm sorry, no tables..." Koreassa moista tapahtuu korkeintaan Soulissa lauantai-iltana. Onneksi lopulta eräs ystävällinen mummo lupasi raivata yhden blogistinmentävän aukon täpötäyteen yakitori-ravintolaansa, jottei ihan mäkkäri-illalliseksi sentään mennyt (vaikka totta puhuen olisin mieluummin ollut syömättä kokonaan, kuin alistunut McDonaldsin antimiin Tokiossa...)


Tokiosta on helppo löytää mielenkiintoisia olutbaareja, joissa kymmeniä paikallisia herkkuja hanassa. Goodbeer Faucets Shibyassa tarjoili 40 olutta hanassa, mukaanlukien tuhtia real alea.


Puoliltapäivin sentään asemalla mahtui vielä liikkumaan. Junien hurahtaessa asemalle mietin, miten paljon mahtaa Tokiossa sattua junaonnettomuuksia ihan vahingossa; niin lähellä radan reunaa ihmiset välillä väistelivät toisiaan...

Ja jälleen kerran tuli todettua, että voi miten paljon houkuttelevia ravintoloita ja vain yksi rajallinen vatsa... Olisin voinut viettää viikon vain vyörymällä ravintolasta toiseen, vasemman käden havitellessa yhä uusia sushipaloja oikean kahmiessa grillattuja vartaita, keittoja ja muita herkkuja. Uusi nigirisuosikki löytyi yllättäen ankeriaasta, jonka päälle oli valutettu hieman makeaa kastiketta. Lisäksi havaitsin japanilaisten riisikakkujen olevan huomattavasti maukkaampia kuin korealaisten serkkujensa. 

Pakko kai se on siis myöntää, Tokio onnistui sittenkin valtaamaan pienen palasen blogistin sydämestä. En myönnä koskaan hinkuneeni Japaniin, vaan se on ollut ikään kuin maa muiden joukossa. En ole kiinnostunut animesta, en kaipaa julkisiin kylpylöihin ja miljoonakaupungin tuntua olen nähnyt Soulissa riittämiin; kirsikankukkia näkee Koreassakin ja japanilainen historia ja kulttuuri ei ole mitenkään erityisesti vedonnut minuun. Siitä huolimatta olen havainnut ihmetteleväni Japania kerta toisensa jälkeen; kyllä, ihmiset todellakin ovat hämmästyttävän kohteliaita ja miljoonakaupungiksi Tokio on käsittämättömän siisti. Taksikuskeina toimivat papat ovat sympaattisia ja avuliaita. "Muistathan varoa kalanruotoja" lukee lentokoneaterian kylkeen liimatussa menussa. "Huomioithan kanssamatkustajasi ja et näpyttele läppärin näppäimiä liian kovaäänisesti" sanotaan junan selkänojaan kiinnitetyssä lapussa. Japanilaiset ovat ystävällisiä ja huumorintajuisia; jopa niin, että välillä tunnen olevani enemmän samalla aaltopituudella kuin korealaisten kanssa, vaikka korealaiset sentään ovat "melkein kotimaalaisia". Ja japanilaiset myös rakastavat korealaisvitsejä; helppo tapa rikkoa jää kenen tahansa kanssa, vaikka tunsinkin pienen omantunnon pistoksen vitsailun lomassa.





Ehkä siis vielä joskus kohtaamme. Ensi kerralla toivoisin kuitenkin näkeväni jotain ihan muuta, vaikkapa Hokkaidon lumiset maisemat tai Okinawan palmut. Vaikka onhan siellä Tokiossakin vielä paikkoja näkemättä...


6 kommenttia:

  1. hei, olen miettinyt, että pitäiskö siellä käydä...jotenkin ei innosta, kun täälläkin on tätä ihmismäärää ja jotkut metrolinjat tiettyyn aikaan on tupaten täynnä tai et mahdu ollenkaan...toisaalta ...olisihan se ihan lähellä...siis mietintään. kivoja kuvia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kannattaa siellä ehdottomasti käydä, ja sitten vasta muodostaa se mielipide :) Kyllä kai siitä Japanista kaikki pääsääntöisesti tykkää, en usko että kukaan toteaisi, että "hyi, en mene enää ikinä" :D Mutta paikkoja on niin monia, monenlaisia ja erilaisia, että kannattaa varmaankin valita omaan makuun sopiva kohde. Tokio on kyllä kiva ihan vaikka pitkälle viikonlopulle, erityisesti jos tykkää japanilaisesta ruoasta (ja kala-/äyriäisruoista)!

      Poista
  2. Nyt olisi kiva kuulla joku korealaisvitsi remppapäivän päätteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no ei mulla mitään sellaista varsinaista korealaisvitsiä ole kyllä hihassa...Lähinnä japanilaisia naurattaa tosi paljon aina se, kun heidän kysyessään "mikä Koreassa on vaikeaa" vastaamme miehen kanssa kuin yhdestä suusta -"korealaiset". Mikä on kyllä totta, vaikka ihan kaikella rakkaudella korealaisia kohtaan... (siis japanilaisten ja korealaistenhan välit ovat vähintäänkin viileät, jopa jäätävät, josta syystä puolin jos toisin mielellään kuullaan monesti negatiivista toisesta osapuolesta, eikä niinkään niitä positiivisia juttuja...)

      Poista
  3. Nam ja aaah! Ihania kuvia! Minä ratkaisin raflaongelman syomällä aikaisin, silloin oli viela tilaa, eli joskus kuuden aikaan ennen kuin tyypit lopettavat toissä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta. Mutta jos kuitenkin oli just syönyt välipalan, jota ennen lounaan ja sitä ennen aamupalan ja vielä vähän muita herkkuja, niin ei ollut vielä nälkä kuudelta... ;) Mutta kannattaa kyllä pitää ajoitus mielessä, nimittäin meinasi tulla blogistilla suru puseroon kun uhkasi jäädä lihavartaat syömättä...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...