perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kerrostalokyttäystä osa 2.

Suomessa uutisoitiin päivän nettilehdissä kuopiolaisen kerrostalon ilmoitustaululle ilmestyneestä tiedotteesta, jossa kerrotaan vierailuaikoja rajoitettavan kolmeen tuntiin. ”Tällä estämme häiritsevän puheensorinan naapuriasuntoon,” lapussa lukee. ”Täten vieraspysäköintipaikat riittävät hyvin”. Tällaiseen Suomeenko mekin olemme palaamassa? Että omaan kotiin pitää antaa vierailuaikoja kuin johonkin hoitolaan?

Vaikka eipä sillä, ei korealaiset taida olla yhtään sen edistyksellisempiä, mitä tulee kerrostalorauhaan ja etenkin ulkomaalaisten naapureiden kyttäämiseen. Viikolla nimittäin tapasimme jälleen eurooppalaisen ystäväkolmikkomme (ja menemättä vierailuun yhtään sen tarkemmin, mainitsen vain, että onni on omistaa italialais-espanjalaiset ystävät, jotka kutsuvat sinut lasagnelle, ja ranskalainen kaveri, joka on tuonut kotimaastaan lähes 30 pulloa punaviiniä, tarjoten toisinaan ystävilleenkin lasilliset), ja eri taloyhtiössä asuva D kertoi taas huvittavia asioita venäläisiin naapureihin / kollegoihin liittyen. 

Jokin aika sitten kerroin blogissakin venäläisten päässeen paikallisen asuntoyhtiön keskustelupalstan vakioaiheeksi, kun korealaiset pohtivat, miten mahtaa yhteiselo siperialaisten kanssa onnistua. Vaikka keskustelupalstalla päädyttiin ilmeisesti lopulta hiljaiseen hyväksyntään, on asioihin sittemmin tullut käännös, kun venäläiset löysivät omasta ovestaan alakerran naapureiden teippaaman "heippalapun". Lapussa kehoitettiin pitämään pienempää mekkalaa ja olemaan hiljaa iltakymmenen jälkeen (mikä tuntuu oudolta, koska kaikki paikalliset tuntemani perheet laittavat lapsensa nukkumaan vasta puolenyön huitteilla). Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin korealaiset olivat kirjoittaneet lapun varmuuden vuoksi venäjäksi!

Enpä tiedä, millaisen kummastuksen aiheuttaisi blogistissa, jos meidän oveemme alkaisi ilmestyä lappuja haparoivalla suomen kielellä... ajatuskin kuulostaa jotenkin karmivalta. Ja aika harva korealainen on koskaan kuullutkaan Suomesta, saati että ymmärtäisi meidän olevan sieltä kotoisin. Aasinsiltana kuitenkin suomalaisuuteen liittyen kuvamateriaalina tällä kertaa otoksia korealaisista aikakauslehdistä; istuin taannoin hammaslääkärin odotushuoneessa, jossa lehteä selatessani pysähdyin äkillisesti tuijottamaan pientä kuvaa lehden nurkassa. Se on Suomesta, sen on PAKKO olla Suomesta! Kuvassa oli metsän ympäröivä järvi, yksi kesämökki rannalla ja pari joutsenta järvellä. Ja kun vihdoin maltoin kääntää seuraavalle aukeamalle, paljastui sieltä sama kuva koko aukeaman kokoisena, alareunaa komistaen suurella fontilla Finland. Kyllä suomalainen suomalaisen järvimaiseman tunnistaa, vaikka sitten koreaksi!



Aalto-maljakko ja muumilautanen sen sijaan löytyivät saman lehtihyllyn naistenlehden sivuilta, sieltä must have -designesineiden joukosta. Toistaiseksi tosin kukaan Gangneugin korealaisista ei ole tunnistanut meidän hyllyssämme majailevia designesineitä, että vielä on matkaa tunnettavuuteen...





14 kommenttia:

  1. Kiitos aamunauruista ! Kuvittelin sita haparoivalla suomella kirjoitettua lappua ovessa. :)
    En ollut tuota Suomen uutista kuullutkaan - aikamoista valvontaa. Tietysti, jos ei tykkaa vieraista, niin voi vedota talon saantoihin - nyt olisi aika lahtea !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kätevää ehkä ei-toivotuille vieraille, mutta entä jos joku olisi tulossa yökylään? Riittääkö, jos käy välillä vaikka lähikaupassa ja tulee sitten takaisin, aina kolmen tunnin jaksoissa :D

      Poista
  2. Hih, itse olen käynyt samanlaista lappushowta japaniksi :) Uhkaillut paljastaa mm. kuvamateriaalia naapurista, jos se metakka ei lopu :D Hirvittävän pikkumainen en ollut, naapuri piti bileitä välillä 02-06 ja soitti repeatilla yleensä yhtä biisiä ja täysillä. Tuntikaupalla Enrique Inglesiasta ajaa länsimaisen naisen kiristyksen tasolle. Japanilaisilla hermot kestivät. Kuka sitä nukkua haluaisikaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, enrique...repeatilla... :D Ymmärrän.

      Poista
  3. Nuoret suomalaiset ovat kuulemma perinpohjin kyllästyneet noihin Aallon maljakkoihin, koska niitä on muka "kaikilla". Tuttava taas kertoi, että amerikkalainen perhe, joka sai maljakon tuliaislahjaksi, ei ymmärtänyt sille sen parempaa käyttöä kuin koirankuppina. Muumiastioita minulla ei ole, mutta tuon maljakon voittanutta ei löydy , kun siinä on hyvin iso kimppu tulppaaneja, ruusuja tai mitä tahansa muita kukkasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, enpä nyt oikeastaan tiedä ketään kaveria, joka vartavasten Aalto-maljakkoa lähtisi kaupasta hakemaan, mutta onhan se nätti, etenkin jos on lahjaksi saatu!

      Poista
  4. :D voi apua, voin kuvitella sen venalaisen perheen ihmetyksen maaran! Taalla saa aika rauhassa riekkua, naapurustossa ei olla kauhean tarkkoja mutta riippuu tosiaan naapurustosta, uskonnollisella alueella asuessa voisi tulla sanomista jo hyppaa minihameessa liikenteeseen tai kutsuu kavereita partsille viinille mutta taviksien alueella ei kauheasti tarvitse valittaa, aanta ja mökaa kuuluu tasaisin valiajoin vahan joka asunnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän naapuri on onneksi kuuro (se selvisi tosin vasta nyt kahden vuoden jälkeen, kun olen yritänyt turhaan viritellä keskustelua,..) mutta ala- ja yläkerrassa kyllä kuuluu juoksukisoja ja ties mitä välillä. Mutta me ollaan niin väsynyttä porukkaa, että nukutaan sikeästi siitä huolimatta!

      Poista
  5. Täällä saa riekkua ja huutaa ja mekastaa! Kiinalaiset naapurit vähän katsoo kulmien alta, mutta osa on ystävällisiä ja morjestaakin. Kuten eilenkin se pappa joka oikein vilkutti minulle ikkunasta, kun menin ohi :)))))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se vaihtelee ystävällisyyden (tervehtimisen) ja pelkän vihaiset (tai ihmettelevän?) tuijotuksen välillä. Useampi ehkä tuijottaa kuin tervehtii...

      Poista
  6. Oho, pari vuotta omakotitalossa ja olin jo ihan unohtanut nämä kerrostalon ilmoitustaululle ilmestyvät lappuset! Eipä silti, viimeisimmässä kerrostalossamme niistä ei kovin suurta sirkusta syntynyt, mutta eräässä opiskelija-asuntolassa (!) asuessani ihmettelin suuresti, miten jollakin asukkaalla oli aikaa ja kiinnostusta rustata ilmoitustaululle lähes romaanin mittoihin yltäviä valituksia milloin mistäkin aiheesta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, en minäkään ymmärrä, että kuka jaksaa jatkuvasti toisten menemisiä ja vieraita kytätä. Mutta toki, jos rumbasta kärsii koko talo, niin on ehkä aiheellista huomauttaa... Nää on niin tapauskohtaisia. Vierailuaika on kuienkin jo vähän liikaa!

      Poista
  7. Kirjoitin jo kerran, mutta katosiko se bittiavaruuteen?
    Täällä Turkissa myöskään ei niin turhantarkkoja olla, naapurista kuuluu ääniä erityisesti ramadanin aikaan porukka valvoi myöhään, mutta en toisaalta ole yrittänyt hermostumisen rajaa kolkutellakaan.
    Ulkomaalaiset on hyvin porukoilla selvillä ainakin täällä tavallisella alueella, missä asun. Suomalainen averiperheeni oli kerran tulossa käymään ja eivät alaovella muistaneetkaan asunnon numeroa, vaan seisoskelivat siinä miettimässä, kunnes naapuri oli tullut kertomaan missä asunnossa talomme ulkomaalaiset asuu :) Pian olivat ystävät ovellani, eli oikeaan osui :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli oli hyötyäkin "uteliaista" naapureista :) Meidän talossa tiedetään myös ihan 110% varmasti, että missä me ulkkarit asutaan, ja varmaan meistäkin puhutaan kaikenlaista, mutta se on hyvä kun ei niitä kuule / tajua / jaksa välittää, niin mikäpä täällä on asustella! Ainoa valitus on aikanaan tullut niistä vääristä roskapusseista (ja se oli toki ihan aiheellinen...).

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...