perjantai 27. maaliskuuta 2015

Rahaongelmia

Viime viikonlopun juhlista puheen ollen, ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen rahasta ja lahjoista. Kuvituksena toimikoot tällä kertaa kevään ensimmäiseltä vaellukselta Chilseongsanin vuorelta Gangneungista napatut kuvat; sunnuntaina kiipesimme kukkulalle +17 asteisessa auringonpaisteessa. Kevät on jo tulossa!


Kuten niin usein, myös tämä reitti alkoi vierailulla temppelin pihassa. Kyseessä tällä kertaa täysin autiona auringonpaisteessa tönöttävä Daesongsa.

Ensimmäisellä näköalapaikalla. Aurinkoisesta säästä huolimatta huomaa, että kevät on tullut, sillä taivas ei loista enää kirkkaana eikä maisemat näy aivan terävinä, toisin kuin kylmemmällä säällä.

...jaa tonne pusikkoon päin, vai?

Korealaisiin juhliin viedään siis aina rahaa lahjaksi, se on lähes automaatio ja sanomattakin selvää. On tietysti olemassa juhlia, joihin voit halutessasi vielä myös lahjan, mutta raha on paras, turvallisin ja ilmeisesti myös pidetyin lahjuksen muoto. 1-vuotissynttäreille sopivia lahjoja olisivat seteleiden lisäksi lahjakortit läheiseen tavarataloon tai tyyriimmän puoleiset vaatteet synttärisankarille. Leluja ja muuta tavaraa harvemmin kuitenkaan, ellet satu tietämään jotain sisäpiirin erikoistoivetta. 

Myös häihin viedään rahaa, se on oikeastaan sääntö, johon ei juurikaan tehdä poikkeusta. Koska häämenot ovat kaikkineen tyyris tapahtuma, tarvitsee nuoripari tililleen lisäkatetta lahjarahan muodossa. Länsimaalaisista tavoista poiketen myös hautajaisiin viedään rahalahja, se voi kuitenkin olla arvoltaan hieman vaatimattomampi kuin hääjuhlaan kiikutettu rahakuori. Hautajaisrahojen on aikanaan ollut tarkoitus turvata leskeksi jääneen naisen (ehkäpä miesten kuolleisuusikä on alhaisempi?) taloudellinen toimeentulo. Nykypäivänäkin rahat käytetään varmaankin kattamaan hautajaismenot, mitkä tietysti lohkaisevat edelleen suuren osan kulujen muodossa. 

Siellä se tuttu motari kiemurtelee





Rahan antaminen lahjaksi on niinkin arkipäiväinen juttu, että jokaisen hää-, syntymäpäivä- ja hautajaisjuhlapaikan aulassa on takuuvarmasti pankkiautomaatti. Lisäksi aulasta löytyy poikkeuksetta pöytä, jossa on tarjolla valkoisia kirjekuoria ja musta tussi kuoreen kirjoittamista varten. Eli siinä mielessä ratkaisuna varsin helppo ja yksikertainen: menet vain paikalle, nostat automaatista sopivan summan ja sujautat kirjekuoreen. Kirjekuori ojennetaan juhlatilan edessä olevan pöydän ääressä päivystäville "toimitsijoille"; jotka avaavat kuoren, laskevat rahat ja merkitsevät vihkoon, kuka toi minkäkin summan lahjaksi. Asia selvä.

Paitsi ettei se ole ollenkaan niin helppoa. Nimittäin ulkomaalaisena oikean summan valitseminen on tarkkaa ja monimutkaista puuhaa! Olemme vuosien varrella osallistuneet niin syntymäpäiville, häihin kuin hautajaisiinkin, ja aina rahasumman määrittäminen on yhtä ongelmallista. Kun kysymme neuvoa korealaisilta tuttaviltamme, saamme joka kerta toisistaan poikkeavat neuvot. Yksi oleellinen nyrkkisääntö on kuitenkin muistaa, että koskaan, ikinä, milloinkaan ei sovi antaa 40 000 wonia lahjaksi, eikä mielellään mitään nelosella alkavaa ylipäätään, koska nelosen uskotaan tuovan huonoa onnea. 

Lisäksi rahasumma riippuu tietysti suhteestasi lahjan saajaan. Jos paras ystäväsi menee naimisiin, voit aivan hyvin sujauttaa kuoreen vaikkapa 500 000 wonia (noin 400 euroa). Jos taas hautajaiset järjestetään kollegasi edesmenneelle vanhemmalle, voit laittaa kuoreen turvallisen viisikymppisen, joka on niin sanottu perussumma annettavaksi tutuille, työkavereiden sukulaisille ja muille sellaisille, joiden kanssa sinulla ei oikeastaan ole henkilökohtaista suhdetta (sillä kyllä, sinut todellakin kutsutaan kollegan äidin hautajaisiin). Ja jos et pääse paikalle, on silti kohteliasta ja odotettua lähettää rahaa omaisille / päivänsankarille.


Ja piristykseksi pari pientä kirotusvirhettä. Koreassa englanninkielisiin typoihin törmää niin usein, ettei niitä enää edes huomaa, saati jaksa kuvata, mutta välillä nää on aika hauskoja. 


Kun olet tarkkana, voit vaikka löytää itsesi catholic chunchista. Mikä se sitten ikinä lieneekään.

Ja mitä korealaiset sitten tekevät sillä nimi- ja rahasummalistauksella? Se tietysti säilytetään tulevia tapahtumia silmällä pitäen. Ystävämme kertoi, että hänellä on edelleen säilössä omien hääjuhliensa nimi- ja rahalista, josta on varsin kätevää minkä tahansa juhlien tullen tarkistaa, paljonko kyseinen henkilö on hääkassaan aikoinaan sujauttanut. Kun sitten sama henkilö kutsuu ystävämme vaikkapa omille syntymäpäivilleen, lapsensa 1-vuotispäiville tai omaisensa hautajaisiin, vie ystävämme saman summan lahjakuoressa, jolloin ikään kuin velka on kuitattu ja listauksessa olevan nimen päälle voi vetää viivan; homma hanskassa!


11 kommenttia:

  1. Mun mielestä rahalahjojen antaminen on todella hankalaa koska siinä on juuri se riski että joko antaa liian vähän tai liian paljon. Ymmärrän sinänsä rahalahjat, onhan ne todella hyödyllisiä, mutta silti samalla mielestäni niin kovin persoonattomia (siis silloin kun on kyseessä todella läheinen ystävä/sukulainen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, suomalaiset on perinteisesti sitä mieltä, että rahalahja läheiselle on jotenkin persoonaton, mutta vähän oudommalle /kaukaisemmalle sukulaiselle ok. Korealaisille se on just toisinpäin :)

      Poista
  2. Kierratysta parhaimmillaan siis. Millakohan kurssilla ja inflaatiolla taalla laskettaisiin "velka", kun tulisi oman lahjoituksen aika?! :) Toisaalta kylla paljon katevampi tuollainen rahalahja kuin taalla tyypilliset vaatteet tai jopa kengat esimerkiksi. Niita kun saa sitten sankari kayda ympari kaupunkia vaihtamassa ja aina oudommasta kaupasta ei valttamatta loydy edes mieleista tai sopivaa. Saati sitten etta olisi juuri saman hintainen eli paatyy sitten lopulta kuluttamaan omaan lahjaansa ylimenevan osan. Tosin en ole mennyt tuohon mukaan vaan pitaytynyt aika jaarapaisesti minun mielesta kivoissa ja kaytannollisissa lahjoissa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi inflaatio onkin hyvä kysymys :D

      Eikös se lahjan pointti oo just se, että pitäis olla "sydämellä annettu" eikä miettiä sitä arvoa tai "palautettavuutta", siis siinä mielessä, että toisen pitäisi sit just samanarvoinen tai vastaava tuoda takaisin. Lahja on lahja, eikä mikään laina - mun mielestä -, mutta korealaiset ehkä tässäkin vähän eri linjoilla...Lisäksi tietysti lahja pitäisi olla arvokas, jotta lahjan antaja sitten profiloituu hyvin toimeentulevaksi /rikkaaksi. Vaikkei ehkä todellisuudessa oliskaan...

      Poista
  3. hah tota kijotusvirhettä! raha ratkaisee täälläkin ja markkinoilla ja kaupoissa tuijotetaan julkeasti lompakkoon kun avaaat sen...ärsyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no huhhuh, tuijotetaan lompakkoon? :D Mä luulen, että täällä tuijotetaan mun lompakkoa, kun se on niin miesmäinen eikä yhtään sellainen kaunis ja kirkkaan värinen ja koristeltu niinkuin korealaisella naisella kuuluu olla. Että sillä tavalla joo, tuijotetaan täälläkin lompsaa :)

      Poista
  4. Kuulostaa niin erikoiselta omaan korvaan. Tiedätkö syynätäänkö noita rahasummia sitten kuinka tarkkaan? Eli jos lahjoitan sinulle 200 euroa, mutta seuraavissa juhlissa lahjoitat minulle vain puolet siitä - syntyykö siitä konflikti? :D
    Olen samaa mieltä Lauran kanssa, mielestäni rahalahjat on sen verran persoonattomia, etten niistä liiemmin perusta - ellei siis sillä rahalla ole joku merkitys. Sen takia on hankala antaa kaverille "rahalahjaa" vaikka siis toisaalta arvostan kyllä sukulaisilta tulevia rahalahjoja. Hankalaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä, mitä sitten tapahtuu, jossei ns. "maksa velkaansa" vastaavalla summalla; onkohan se sitten joku omien kasvojen menetys ja perheen häväistys, vai onko ihan ymmärrettävää, ettei välttämättä esim. nuorella parilla ole varaa "vastata" rahalahjaan samalla summalla, vaan on pakko viedä pienempi summa. Mystillistä :) Pitää ehkä ottaa selvää (jos joku suostuisi näitä mulle vielä selvittämättän kaikessa tarkkuudessaan...)

      Poista
  5. Täälläkin ainakin häissä annetaan rahalahja tai sitten voidaan ostaa erilissiä kultakolikoita. Seteli tai tämä kolikko ripustetaan morsiamen tai sulhasen yllä olevaan nauhaan. Setelit tulevat heti käyttöön ja kolikot he käyvät vaihtamassa rahaksi. Mihinkään listaan ei nimeäni kirjattu, mutta voihan joku niitäkin summia tarkkailla, en tiedä miten se puoli täällä menee.
    On kyllä aika erityyppinen näkökulma kuin esimerkiksi Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin voi 1-vuotislahjaksi ostaa lapselle kultasormuksen, mutta se kuulemma on vain ihan lähiomaisten tapa; ei ystävien tai tuttavien. Ne on tietysti aika kalliitakin, joten ei ehkä senkään vuoksi tuttavat sellaisia ostele.
      Kyllä tämä(kin) on taas suomalaiselle ihmettelyn paikka :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...