sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Synttäreillä keskusteltua

Lauantaina osallistuimme jo toista kertaa korealaisille 1-vuotisjuhlille eli dol-partyihin. Yksivuotissynttärit ovat Koreassa iso juttu, jota juhlistetaan sukulaisten ja ystävien voimin ruoan, juoman ja perinteisten syntymäpäiväriittien merkeissä. Tarkemman kuvauksen juhlan kulusta voit lukea aiemmasta postauksestani (klik), juhlien kulku oli hyvin samantapainen tälläkin kertaa buffetpöytineen, ohjelmanumeroineen ja seremonioineen. Juhlat olivat saman perheen järjestämät kuin viimeksikin, mutta tällä kertaa päivänsankarin roolissa oli kuitenkin tyttölapsi, ja juhlissa oli myös muutamia tuttuja kasvoja, eli ihan erakkona ei tarvinnut pöydässä istua. 

Arvontaa tulevaisuuden ammatista käytiin tälläkin kertaa. Itse veikkasin lääkäriä, joka osuikin oikeaan, mutta arpaonnea ei kuitenkaan ollut tällä kertaa matkassa.

Ja täytyyhän synttäreillä nyt sentään kattavat tarjoilut olla

Jälkkäritarjontaa laidasta laitaan; minimuffinsseja, litsi-hedelmiä, vihreä tee -hyytelöä, sulkaakonvehteja ja niin edespäin ja edespäin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli liikaa. Taas. 


Pääsin siis pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia myös aikaisemmalta kielikurssilta tutun F:n kanssa. Viime aikojen tapahtumia päivittäessämme kerroin F:lle, että olemme muuttamassa takaisin Suomeen jonkin ajan kuluttua. "Ihanko totta, oletteko todella lähdössä, siis ihan lopullisesti?" ihmetteli F pitkään. Olen aikaisemminkin törmännyt ystävieni ihmettelyyn siitä, että ihanko tosissaan meinaamme vielä palata kotimaahamme, ettemme sittenkään jäisi Koreaan pysyvästi. 

"Olen lukenut netistä, että Suomessa on varsin mukavat oltavat elää", totesi ystäväni. "Joo, totta, ihan hyvä siellä on elellä", totesin, johon ystäväni jatkoi "niin, siis sehän on  kuulemma lähestulkoon verrattavissa Koreaan, melkein samanlainen elintaso, eikö?" Katsahdimme miehen kanssa toisiimme, molemmat hieman hämmentyneinä siitä, mitä moiseen pitäisi vastata ja kuin yhdestä suusta molemmat mutisimme "mm-hmm...". Tottahan se on, että filippiiniläisen näkökulmasta Suomen ja Korean oltavat ovat ehkä aika samankaltaiset; on tasalaatuinen ja luotettava terveydenhuolto, on tasokas koulutus eikä tarvitse pelätä kidnappauksia, luonnonmullistuksia, huumekartelleja tai vaikka elinvarkauksia, ja niinpä mekin katsoimme viisaaksi jättää tarkemmat luonnehdinnat Suomen ja Korean eroavaisuuksista sikseen.

Päivänsankarille valmisteltu juhlapöytä kakkuineen, lahjoineen ja kukkineen kaikkineen

Kynttilän puhaltamiseen vaadittiin hieman vanhempien apua

"Mutta onko teillä kuitenkin mahdollisuus sitten tulla takaisin, jos haluatte? Että voitteko myöhemmin palata Koreaan, jos alkaa siltä tuntua?" hän jatkoi, ollen hieman pahoillaan puolestamme, että joudumme lähtemään pois Koreasta.

Niinpä. Miten erilaisissa maahanmuuttajan asemissa olemmekaan; molemmat meistä tuntee itsensä ulkopuoliseksi, molemmat meistä ikävöi perhettään, molemmat meistä kokee, että on jossain muualla kuin kotonaan. Mutta meistä kahdesta blogisti on se, joka voi -ja haluaa- palata kotiin. 

Ja jottei menisi liian dramaattiseksi, niin etsiskelin netistä suomalaisia sananlaskuja liittyen kotiin tai Suomeen, ja löysinkin oikein mainiosti asiaan liittyvän, vai mitäs sanotte tästä...

"Syö missä syöt, mutta kotiin paskalle" - suomalainen sananlasku



5 kommenttia:

  1. Siinäpä sananlasku, jota en vielä ollut kuullutkaan, mutta jonka tunnistin jollakin tasolla kyllä:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eikös tunnukin jotenkin ihan loogiselta ;)

      Poista
  2. Tuo on oiva sananlasku ja sen tiimoilta olis jokunen hauska tarinakin, mutta jääköön nyt, ettei mene vallan kakkahuumorin puolelle :)

    Eiks ole kummallista, kuinka te oikein v o i t t e lähteä sieltä pois kun olette sinne kerran päässeet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, aina välillä ne kakkahuumoritkin uppoaa...

      Sitä tässä ihmettelee itse kukin. Miksi ihmeessä kukaan Suomeen haluaisi muutenkaan?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...