maanantai 20. huhtikuuta 2015

Terveysruokaa?

Kaikki blogia lukeneet tietänevät, että blogistin sydän sykkii korealaiselle ruoalle. Mutta niin hyvää kuin se onkin, en aina ole korealaisten kanssa yhtä mieltä siitä, että ruoka on erityisen, ennenkuulumattoman terveellistä. Korealaiset arvostavat ruoassaan (kuviteltua tai todistettua) terveysaspektia maunkin edelle; esimerkiksi taannoin eräs paikallinen tuttava totesi jättäneensä aamulenkit kokonaan pois päivärutiinistaan, "mutta ei se mitään, korvaan lenkkeilyn terveysvaikutukset syömällä koiranlihaa". Tässä vaiheessa blogisti ei enää tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Ja on täysin yleistä tietoa, että koiranliha haisee ja maistuukin melko pahalle, vähintäänkin voimakkaalle, josta syystä siitä valmistettu keitto maustetaan hyvin runsaalla kädellä. Mutta eihän se maku, vaan ne terveysvaikutukset!

Maku on siis sivuseikka, jos vain voit saada ruoasta jotain terveysvaikutuksia. Ja vieläkin parempi on, mikäli se kohottaa mieskuntoa; uskon 110% varmuudella, että korealaiset papat pistelisivät poskeensa vaikka nättiin pussiin pakattua kanankakkaa, jos vain heille todistettaisiin, että se tekee hyvää potenssille...

Mutta terveysvaikutuksissa lienee osittain perääkin. Toki esimerkiksi fermentoidut kasvikset ovat hyväksi ruoansulatukselle; toisaalta taas fermentointiprosessissa käytetty suola ei. Korealaiset perinneruoat käyttävät paljon kasviksia ja rasvaista kalaa, minkä tiedetään länsimaissakin olevan hyväksi ihmiselle. Mutta kyllä korealaiset syövät enenevässä määrin myös hyvin epäterveellistä ruokaa; paksulla rasvakerroksella päällystettyä samgyopsalia eli possunsiivua, useampi paukku sojua perään, prosessoituakin prosessoidumpaa massaa pursotettuna puikkomaisiksi "juustoiksi" sekä ravintoarvoiltaan ehkäpä perunalastuihin verrattavissa olevia ramen-nuudeleita kuppikaupalla. 

Herkullisia ja terveellisiä kalaruokia löytyy helposti ja runsaalla valinnanvaralla. Taustalla tosin vähän vähemmän terveelliset, majoneesilla ja (todennäköisesti pimeässäkin hohtavalla fosfori-)mädillä kuorrutetut kimbapit.

Ja lisäksi löytyy niitä vähemmän herkullisiakin meren antimia, kuten iki-inhokki meonggye 멍게. Olkoot kuinka terveellistä tahansa, niin dieselöljymäinen maku on melko...mielenkiintoinen. Vähintäänkin. 

Itselleni eniten vaikeuksia tuottaa kuitenkin se, että toisinaan tarjolla on pelkkää hiilaria hiilarin päälle, ilman minkäänlaista valkuaista vatsaa täyttämään, jolloin lounaan jälkeen silmäluomet painavat ainakin tonnin ja kun sitten tulitikut saa pujotettua luomien väliin, alkaa nälkä jo huudella raivokkaasti vatsanpohjalla. Nuudelikeitto riisitaikinapötkylöillä ja dumplineilla, jälkiruoaksi vielä riisikakkua ja sokerimehua, niillä kuitenkin mennään silloin tällöin.

Virallisterveellisten ravitsemussuositusten mukaan ei ehkä ihan terveellisimmästä päästä. Mutta korealaiset rakastavat!


Korealaisia kiinnostaa todella paljon, millaista ruokaa teemme kotona. Normaalipäivänä syömme ihan tavallista kotiruokaa: kaalilaatikkoa, kanakeittoa, jauhelihaa tomaattikastikkeessa ja niin edespäin. Lounaan syömme päivittäin työpaikkaruokalassa, mutta käymme myös ulkona syömässä yleensä noin pari kertaa viikossa. Aitokorealaista ruokaa laitan kotona vain harvakseltaan; se on kuitenkin vaivalloista valmistaa eikä siitä koskaan tule yhtä hyvää kuin mitä ravintolassa on saatavilla. Makumieltymyksetkin ovat parin vuoden jälkeen muuttuneet selkeästi; kun Koreaan saapuessa lempiruokia olivat kimchin lisäksi marinoitu possu grillissä, merilevään kääräisty kimbap sekä kanaa ja kaalia tulisella kastikkella sisältävä dakkalbi, on nykypäivän herkkuruokaa lähinnä harvemmin nautittavat korealainen marinoimaton naudanliha hanu, raaka kala salaatin kera,  simppeli mutta terveellinen bibimbap, runsaasti kasviksia sisältävä shabu shabu sekä tulinen lihapata meungalbijjim. On siis käynyt niin, että entiset lempiruoat ovat korvautuneet aiempaa yksinkertaisemmilla mauilla, eikä aina tarvita edes lihaa tai kalaa, vaan pelkällä tofulla tai kananmunalla pärjää vallan hyvin yhden lounaan yli. Enpä olisi vielä pari vuotta sitten uskonut.

Mutta kahta en silti vaihda: aamupalan pakollinen osuus on poikkeuksetta leipä ja kahvi, eikä niistä tingitä!

10 kommenttia:

  1. Meni käsi suun eteen pelästyksestä, kun luin koirapaistista, oma koira sylissä nukkumassa! Ei tiedä raukka, miten on onnekas, että asuu Italiassa, eikä Koreassa. ;):) Italialaisetkin syö herkkuinaan kaikenlaiset kielet, suolistot ja sisälmykset. Pahinta on, että syövät pikkulintujakin. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sisälmykset, kanan peräaukot ja kaikenlaiset muutkin epäilyttävät jutut on täällä ihan ruoaksi luokiteltavaa. Onhan se hyvä, että kaikki käytetään hyödyksi eikä pelkkä sisäfile, niinkuin Suomessa vähän on tapana... ;)

      Mutta en minäkään tuota koiran syömistä ymmärrä! Enkä ehkä pikkulintujakaan..

      Poista
  2. Turkissakin törmaa valilla ihan kummallisiin kasityksiin ruuan terveellisyydesta....taalla ei ole kovin kauan ollut laajalti pakasteruokia, muistan joitakin vuosia sitten kun kalapuikot tulivat Turkkiin niin osa työkavereista vannoi niiden nimeen terveellisyyden suhteen, eivatka ole taalla mikaan ihan halpatuote kuten Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha :) no kalapuikoithan ON terveysruokaa, onkohan niissä kalaa jopa 30% (vai onko niinkään paljon?). Mutta hyviähän ne kyllä on....

      Poista
  3. Hauska postaus! :) Itse olen alkanut jo miettia, etta onkohan se terveellisyys jotenkin subjektiivista tai geeneista riippuvaista. Taalla esimerkiksi mika tahansa maitoa sisaltava tuntuu olevan automaattisesti terveellista, etenkin lapsille. Mita sitten, jos se onkin maitosuklaata tai paahtovanukasta! Samoin taalla on vohvelipatukka (Turron), jonka sisalla on makeaa marenkia. Sekin on hyva valipala, koska se sisaltaa (munan) proteiinia. Sanoohan pakkauskin, etta se on "oikeaa ravintoa". Jep, ei ihan mene mulle lapi :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Ja onhan se Suomessakin, ainakin noiden lasten sokerijugurttien suhteen ("niissä on paljon kalsiumia!"). Ja ainakin mun lapsuudessa oli Kellog's corn flakesien tiikeri mainostamassa telkkarissa, että kun maissihiutaleissa on AITOA sokeria ja siitä saa HURRRRRJASTI energiaa :D Totta sekin...

      Poista
  4. Ostin eräänä päivänä (Thaimaassa) vahingossa fermentoitua maitoa. Kaadoin ensin kahviini ja ihmettelin onko maito pilalla. Varmuudeksi vielä maistoin pullosta ja sylkäisin lavuaariin, pilalla on. Korealainen kämppikseni maistoi myös pullosta ja totesi maidon olevan erinomaista. Piti vielä varmuudeksi pitkän luennon terveysvaikutuksista ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyi hitto, kuulostaa kyllä hirveeltä! :D Ei kaikkia ruoka-aineita vaan ole tarkoitettu fermentoitavaksi...

      Poista
  5. Rakas blogisti, kaikkien näiden postausten jälkeenkään ei sydämeni syksi korealaiselle ruualle, mutta ei se mitään, sillä sinun arvosi nousee silmissäni. Ja mietin, että kuinka selviät paluumuuttajana? Toivottavasti jaksat siitäkin blogata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no mutta tämä on osoitus siitä, että selkeästi KAIKKEEN tottuu. Ainakin melkein. Joten jos tottuu Koreaan, niin eiköhän sitä totu Suomeenkin :) (ja totta puhuen mulla on kyllä niin kova ikävä suomalaisia kaupan hyllyjä rahkoineen, juustoineen kaikkineen).

      Oon muuten huomannut suomalaisia ruokamainoksia nähtyäni, että Suomessa on itse asiassa halpaa ruokaa verrattuna Koreaan!! Enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni, mutta sitä enemmän odotan ainakin hevi-tiskin antimia!! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...