tiistai 5. toukokuuta 2015

Kerta kolmen kiellon päälle

Yhteensä neljä kertaa olen kiivennyt Seoraksanin Ulsanbawin rappuja ja joka kerta todennut, että eiköhän tämä nyt ollut tässä. Eilen kuitenkin koin Ulsanbawin ihan uudella tapaa, nimittäin ilman maailmanlopun tuskaa reisi- ja pohjelihaksissa, akuuttia hapenpuutosta ja totaalista uupumusta. Ehkäpä harjoitus alkaa vihdoin tehdä tehtävänsä?

Suunnitelma tosin oli ihan toinen. Olen jo reilun vuoden verran haaveillut valloittavani Seoraksanin korkeimman huipun Daecheongbongin yön yli kestävällä reissulla, ja eilen se oli lähempänä kuin koskaan - paitsi ettei valloitus koskaan alkanutkaan. Daecheongbongille on mahdollista kiivetä kahta eri reittiä, joista toinen on noin 12 kilometrin mittainen ja (mikäli et ole huippukuntoinen vuorellejuoksija) vaatii yöpymisen jossakin reitin varrella sijaitsevista majapaikoista. Toinen reitti lähtee ikään kuin Seoraksanin "takapuolelta", Osaekin kylästä, josta huipulle pääsee alle viiden kilometrin ja yhden päivän kiipeämisellä, mutta matkalla ei reittioppaiden mukaan ole oikeastaan mitään nähtävää. 

Sää oli vaeltamiseen mitä mainioin, lukuun ottamatta huipulla käynyttä kylmää viimaa. Polun varrella oli kuitenkin täysi t-paitakeli

Lähtökuopissa Siheungsan temppelillä. 

Ennen vaellukselle lähtöä kumarretaan buddhalle. Taustalla tuttu Ulsanbawi vaaleine huippuineen.


Olimme jo aikoja sitten päättäneet, että kokeillaan yön yli kestävää reissua näin pitkän viikonlopun päätteeksi, kun vapaapäiviä oli kertynyt tiistaille saakka. Mukaan saimme houkuteltua naapurin eurooppalaiset, ja neljän hengen joukkiomme kokoontui suunnittelemaan vaellusta juuri suoraan Barcelonasta saapuneiden mustanmakkaran, salamen ja iberico-kinkun ääreen. Asianmukainen tankkaus hoidettiin siis kuntoon jo edeltävänä päivänä. Suunnittelu ei tosin edennyt ihan toivotusti, sillä kuten arvata saattaa, ei netistä ollut juurikaan apua reitin tai yöpymisten suunnitteluun, sillä kaikki mahdollinen informaatio on ainoastaan koreankielisillä sivuilla. Seikkaperäisten amerikkalaisten bloggaajien vuosikausia vanhojen postausten perusteella saimme kuitenkin muodostettua hataran mielikuvan siitä, että reitin varrella on ehkä yöpymispaikkoja, joita ei etukäteen varata, vaan ensimmäiset 150 paikalle saapunutta vaeltajaa saa paikan. Ja toki arvasimme, että vapaapäivät huomioiden reitillä tulee olemaan noin kolme miljoonaa korealaista kiipeämässä kilvan kohti kyseistä majapaikkaa.

Pari muutakin vapaapäivän viettäjää oli päässyt ylös saakka


Kukkulat ovat jo raikkaan vihreät, näyttää ihan kesältä!

Alhaalla näkyy meri ja pilvet


Kurkkaus aidan yli alarinteeseen; siellä ne vaeltajat menevät kuin pienet muurahaiset

Siitä huolimatta pakkasimme reput täyteen nuudeleita sekä tonnikalaa (plus blogiteksteissä suositeltua omaa vessapaperia) ja suuntasimme auton nokan kohti Seoraksania aamulla kello kahdeksan. Hyvässä lykyssä ehtisimme huipun tuntumaan majapaikalle jonottamaan ennen iltaseitsemää, jolloin majoituksen ovet huhujen mukaan mahdollisesti aukeaisivat. Mutta saapuessamme luonnonpuiston portille vartija kertoi yksioikoisesti, että koko reitti Daecheongbongille on suljettu, koska nyt on metsäpalosesonki. Sillähän ei tietenkään ole mitään väliä, että viime viikot on satanut kuin Esterin ahterista, sillä kuten esimerkiksi uimaveden lämpötilan, myös ilmeisesti metsäpalovaaran voi korealaisten mielestä lukea suoraan kalenterista. Eli huipulle ei ollut mitään asiaa. 

Pettyneinä purimme reppujemme sisällöt takaisin autoon ja päätimme kiivetä taas kerran jo hyvinkin tutuksi tulleen Ulsanbawin. Mutta siinä missä edellisillä kerroilla moinen rykäys on saanut meidät jo riittävän uupuneiksi, olimme ilmeisesti tällä kertaa lietsoneet itsemme sellaiseen vaellusvimmaan, että huipulta alas laskeuduttuamme päätimme tehdä vielä toisen kierroksen ja kavuta noin viiden kilometrin lenkin Bisondaelle, jota vartija kehui maisemiltaan kokeilemisen arvoiseksi. Kyseessä oli enemmänkin iso kivi ja näköalapaikka kuin varsinainen huippu, mutta tulipa sekin nähtyä. Maisemat tosin olivat kyllä ylimääräisen reitin arvoiset ja vaaleiden kallioiden välissä pauhaavat putoukset mukavia katseltavia. Ja onpahan noin 13 kilometriä alkulämmittelyä nyt tehty, sillä Daecheongbongin huippu aukeaa taas parin viikon kuluttua, joten se on silloin tai ei koskaan!

Matkalla Biseundaelle. Kuva ei tee oikeutta käsittämättömän kirkkaalle vuoristovedelle, joka olisi houkutellut uimaan, mutta kokeilemattakin arvaan, että vesi on niin jäätävän kylmää, että kaikenlaiset haaveet uimisesta karisivat saman tien kuin pikkuvarvas koskettaisi veden pintaa...



Tällä kertaa matka päättyi tähän. Ehkä parin viikon päästä portti on jo auki ja me pääsemme jatkamaan matkaa kohti vaativampia vaellusreittejä ja väsyneempiä pohjelihaksia. Tästä pisteestä matkaa vielä lähes yhdeksän kilometriä (ja noin kuusi tuntia) ylöspäin. 

7 kommenttia:

  1. Ihan mahtavat maisemakuvat, kylla tuonne siis viela kerran vaelsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Luulen, että vuoret tulee olemaan se yksi ylitse muiden (ja ruoka...) mitä tulen eniten Koreasta aikanaan kaipaamaan. Huoh.

      Poista
  2. Ihan mahtavat maisemakuvat, kylla tuonne siis viela kerran vaelsi :)

    VastaaPoista
  3. Onpa huomaavan hienoja kuvia! Voi kun joskus pääsisi kokemaan itsekkin :) Näistä urheilusuorituksista tulee mieleen Sri Lankan Sripada-vuoren (Adam's Peak) huiputus, jonne lähdetään kiipeämään aamuyön pimenä tunteita, jotta on ylhäällä temppelissä katsomassa auringon nousua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös oli ajatuksena alunperin, että kiivettäisiin sinne huipun tuntumaan yöpymään majaan ja sitten aamuhämärässä kiivettäisiin katsomaan auringonnousua, mutta katsotaan, saadaanko vielä toinen mahdollisuus siihen (ja jaksetaanko sitten aikanaan herätä kuitenkaan :D)!

      Poista
  4. Hieno buddha ja mahtavat maisemat. Menisin itsekin, jos olisin siellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seoraksan on kyllä maisemiltaan varmaankin Korean upeimpia vuoristoja. Kannattaa käydä jos on mahdollisuus!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...