keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Hakukriteerit kunnossa

Aamupalaa syödessä törmäsin mielenkiintoiseen uutiseen Korean Timesin sivuilla. Kyseinen kirjoitus kertoi korealaisten yritysten rekrytointikäytännöistä ja erityisesti siitä, miten erikoisia ja epäolennaisia kysymyksiä korealaisessa työhaastattelussa voi edelleenkin tulla vastaan. Suomessahan ollaan jo siirtymässä niin kutsuttuihin anonyymeihin rekrytointeihin, jolloin esimerkiksi hakijan nimi, ikä ja sukupuoli on kokonaan rekrytoijalta näkymättömissä. Koreassa sen sijaan ceeveen lähettäminen esimerkiksi ilman kuvaa on lähestulkoon ennenkuulumatonta. 

Rekrytointimessuilla oli kymmenien metrien jono CV-kuvakonsultaatioon, jossa asiantuntija opasti työnhakijoille parhaat photoshoppaukset omaa kuvaa koskien. Lisäksi palveluihin kuului muun muassa värianalyysiä, eli ohjeita siitä, minkä värisessä paidassa kannattaa kuvaan tulla. 

Työnhakuständien lomassa oli tietysti naisten puuterihuoneita, mitkä todellakin olivat puuterihuoneita peileillä ja penkeillä varustettuna (eikä siis kyseessä ollut kauniimpi nimitys vessalle). Sillä pitäähän jokaisen työhaastattelun välissä päästä puuteroimaan!

Illalla palasin takaisin Korean Timesin ääreen samaista etusivun juttua etsimään, mutta artikkeli olikin mystisesti kadonnut; sitä ei löytynyt etusivulta eikä arkistosta, mutta ahkera kuukletus tuotti tälläkin kertaa tulosta, ja artikkelintynkä löytyi vielä Korea Times US -sivustolta. Mahtoiko olla niin, että suurten yritysten, kuten Hyundai Heavy Industriesin mainitseminen julkisesti epäimartelevassa tekstissä ei ollutkaan ihan kaikkien mieleen, joten artikkeli pyyhkäistiin nopeasti takavasemmalle ilmestymisensä jälkeen...

Juttu oli kuitenkin huikea läpileikkaus korealaiseen, äärimmäisen kilpailulliseen työkulttuuriin. Pääosin artikkeli kertoi siis siitä, miten eri yritysten rekrytointilomakkeilla kysytään edelleen työnhakijoilta sellaisia enemmän tai vähemmän relevantteja seikkoja kuten pituutta, painoa sekä silmien väriä, mutta myös esimerkiksi vanhempien ammatteja ja palkkoja sekä tiettyjä fyysisiä piirteitä. 

Eräs työnhakija kertoo artikkelissa, miten kysymykseen ei voi jättää vastaamatta, sillä "jos jätät hakulomakkeeseen tyhjän kohdan, ei sivu suostu lähettämään hakemusta eteenpäin. Joka kysymykseen on siis pakko vastata." Muita varsin mielenkiintoisia kysymyksiä rekrylomakkeella olivat muun muassa tiedustelu siitä, miten paljon alkoholia hakija pystyy nauttimaan sekä myös kysymys siitä, asuuko hakijan perhe omistus- vai vuokra-asunnossa. Selvyyden vuoksi todettakoon, että ilmeisesti korealaisesta näkökulmasta alkoholinkulutus on siis hyve, suorastaan edellytetty piirre ("sillä eihän mikään työnantaja halua työntekijää, joka ei pysty juomaan kunnolla!"). Suomalainen kun voisi äkkiseltään kuvitella juuri päinvastoin.

Artikkelin luettuani en oikein tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Ainakin se on selvä, etten todellakaan haluaisi hypätä korealaisen työnhakijan saappaisiin. 



6 kommenttia:

  1. Törmäsimpäs kerran työnhakuilmoitukseen, jossa etsittiin sihteeriä. Kriteereinä mm: "nainen, naimaton, alle 25-vuotias". Seksismi ja syrjintä ovatkin niitä suurimpiä syitä miksi olen alkanut todella vakavasti harkitsemaan, haluaisinko ihan oikeasti tulla sinne töihin vaikka muutama vuosi olisikin vielä kiva Koreassa asua kielen masteroinnin kannalta. Uraorioituneena ja korkeasti kouluttautuneena nuorena naisena tuntuu että korealaisessa firmassa työskentely ei ehkä välttämättä olisikaan ihan mun cup of tea, jos haluan edetä urallani nopeasti :/ ehkä pitäisi tulla kokeilemaan ja päättää sitten onko mun juttu vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karua on meininki, joo. Mutta entä jos hakisit tänne johonkin kv-firmaan? Niitä kuitenkin on aika laajalla skaalalla, ja voisi olla vähän rennompi meininki kuin peruskorealaisessa konservatiivifirmassa? Vaikka tokihan oikein suurten kv-yritystenkin Korean toimipisteet ovat hyvinkin korealaisia tavoissaan ja kulttuurissaan, luulisin.

      Poista
  2. Kuulostaa äkkiseltään siltä, että Koreassa meininki rekryissä olisi vielä hurjempaa kuin täällä. Siitä huolimatta jopa kansainväliset kuuluiset rekryfirmat laittavat (sallivat?) ilmoituksiinsa ikärajoitteita, kuvapyyntöjä ja muuta todella oleellista. Minultakin on kysytty ilman minkäänlaista noloutta siviilisäätyä, miten ja missä asun, mitä poikaystäväni yksityiskohtaisesti tekee, kun vastasin liian ylimalkaisesti (merkattiin _minun_ ansioluettelooni), koko perheen nimet, osoitteet ym. jo hakuvaiheessa sekä muuta yhtä oleellista :) Onneksi ulkomaalaisuus antaa sen verran vapautta, että vanhemmat voivat olla eläkkeellä ja kaikki sisarukset asua saman katon alla, kun ei niitä kukaan ala tarkastaa :D Lasten teosta ei yllättäen olla koskaan udeltu, joten kai se ei sitten heidän mielestään vaikuta työpanokseen niin paljon..? Harmi, ettei tullut kaikkia erikoisuuksia kirjoitettua ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, "mitä poikaystävä tekee" :D Mitä sekään nyt liittyy mihinkään (siis ymmärrän, jos sitä kysyttäisiin ns. small talk -mielessä, mutta ilmesiesti siitä ei ollut kysymys...?)

      Mutta ulkosuomalaisuus tosiaan helpottaa; tuskin ne rekrytoijat sentään Suomeen saakka alkavat sisarustesi asumisjärjestelyjä selvittelemään :D
      Vaikkei Suomessakaan aina ihan nappiin mene kaikki rekrytointiprosessit, niin kyllä siellä nyt kokolailla tasa-arvoisia ja suvaitsevaisia sekä diskreettejä ollaan kuitenkin. Kaikki on siis suhteellista!

      Poista
  3. Täytyy todeta, että onneksi en ole hakemassa työtä Koreasta. Aika piinaavalta kuulostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Mua ahdistaisi jo ennen varsinaista hakemuksen lähettämistä se, että sitä kuvaa pitäis photoshopata niin paljon, että kun sitten (hyvällä säkällä) pääsisi haastatteluun, niin haastattelija tuskin edes tunnistaisi samaksi ihmiseksi! Puhumattakaan siitä, että pitäisi laittaa paino ja pituus hakemukseen :D :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...