lauantai 13. kesäkuuta 2015

Hämmästyshuttu

Kotopuolessa hämmästyshutuksi kutsutaan jälkiruokaa, johon sekoitetaan puolukoita, talkkunajauhoja ja kermavaahtoa. Herkkua, jonka olemassaoloa en ole muutamaan vuoteen edes muistanut. Mutta aika hämmentäviä huttuja sitä on Koreassakin lautaselta löytynyt ja tänne blogiinkin asti päätynyt. Kyökkipuoli on kuitenkin jäänyt viime aikoina vähemmälle huomiolle, koska a) mitään kovin kummallista emme viime aikoina ole syöneet ja b) kummallisiinkin tottuu niin äkkiä, ettei ne enää tunnu kirjoittamisen väärtiltä. 

Mutta kerrotaanpa, mitä löytyi viime torstain hämmästyshutusta: aloitetaan isolla padalla. Pata on täynnä lientä, kevätsipulia, karibi- ja sinisimpukoita, merikorvia ja kaiken kruunaa keskellä kiemurteleva, raaka mustekala. Eläin- ja niljakeystäville kerrottakoon, että kiemurtelusta huolimatta mustekala oli kyllä ensin tapettu ja sisälmykset poistettu, eli elävältä keittämisestä ei ollut kyse. 






Kun mustekala on ehtinyt muutaman minuutin kiehahtaa, noukitaan se pois keitosta ja saksitaan palasiksi erilliselle lautaselle yhteisesti nautittavaksi. Keitosta aletaan onkia merikorvia ja simpukoita syötäväksi. Kun simpukankuoret ovat vähentyneet, paljastuukin keiton sisuksista kokonainen kana. Kanan lisäksi myös perunaa, valkosipulin kynsiä sekä taateleita. 



Kun kanakin on syöty, alkaa keiton pohjan kauhominen. Vielä viimeiset simpukat ja muutama makeaksi kypsynyt valkosipuli. Ja lopulta myös kanan kaula. 





Koska korealainen ei tunne vatsaansa täydeksi ilman riisiä tai nuudeleita, tilataan vielä nippu paksuja vehnänuudeleita jälkiruoan virkaa toimittamaan. Nuudelit heitetään pitkään muhineeseen liemeen ja annetaan imeä viimeisetkin simpukka- ja kanamaut itseensä. Ja oli muuten hyvää, alusta loppuun asti!


8 kommenttia:

  1. Nam, arvioni että nyt on huttu kohdillaan. Kanankaulasta ei olisi niin väliksi, mutta kaikki muu maistuisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siitä kanankaulasta oikein kukaan perustanut, mutta kyllä sen taisi joku seurueen nälkäinen korealainen lopulta syödä :) Muuten oli kyllä loistava keitto, yllättävän hyvin kana ja simpukat sopi yhteen. Mustekala on hyvää, se on niin miedon makuista ja simpukoita oli kolmea eri lajia, niin oli kiva vertailla niiden makuja keskenään. Ainoa, mistä en niin kovin välitä on ne merikorvat; niiden koostumys kypsänä on aika jauhomainen, joten se ei niin sytytä.

      Poista
  2. Minä en ehkä tule kaipaamaan näitä ruokapostauksia sieltä Koreasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mutta eiks oo kiva nähdä, mitä kaikkea sitä voikaan hyvällä mielikuvituksella ja monipuolisilla raaka-aineilla keksiä? Ja että joku vielä syökin sen... :D Heh :)

      Poista
  3. äyk :/

    En minä sitä kotimaistakaan huttua söis, mutta ei tuostakaan satsista houkuttelis kuin simpukat...ehkä kana...vähän ehkä nuudelia...
    Kranttu vai? no, onhan se jo tiedossa...
    (ja paluumuuttajattaren kommenttiin on helppo yhtyä ja todeta samalla, että turkkilainen ruoka uppois vaikka joka päivä)

    Mutta on näitä silti ollut hauska lueskella -vaikka välillä vähän irvistellen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se kotimainen vasta herkkua onkin :)
      Vaikka kyllä mullekin myös se turkkilainen sapuska uppoaisi ihan mainiosti!

      Poista
  4. ei kyllä maistuisi ....olen aika kranttukin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koreassa ei kannata olla kranttu, tulee muuten nälkä :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...