sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Noni, moro!

Juhannusta ei sinänsä Koreassa vietetty, vaikka sunnuntaiaamun olon perusteella olisi voinut toisin luulla. Viikonloppua vietettiin kaksien läksiäisten merkeissä, perjantaina työporukan kesken Pyeongchangissa ja lauantaina tutuilla kotikulmilla Gangneungin kavereiden seurassa. Samalla saimme syötettyä korealaisille kätevästi kaikki pakastimen uumenista löytyneet Suomi-herkut, kuten hirvisalamin, savustetun poron, muikut, saaristolaisliput sekä salmiakkisuklaat. Ja kun pöytään katettiin vielä kunnon satsi kimchiä sekä suklaakakkua, oli luvassa unohtumattomia makuyhdistelmiä - kimchi ja täytekakku ei muuten ollut hullumpi makupari, mutta ehkä kuitenkin jätän kimchikakun jatkokehittelyn sikseen.

Olin etukäteen kammonnut läksäriviikonloppua, sillä en ole kovinkaan innokas hyvästien jättäjä. Olen vuosien myötä oppinut mieheltä hyvin nopean ja yksinkertaisen "noni, moro" -tyylin, joka ei jätä sijaa vetistelyille, halailuille tai "kyllä me vielä tavataan" -lupailuille, vaan hyvästit jätetään huolettoman hyvällä fiiliksellä nopeasti ja kivuttomasti heipaten. Korealaiset sen sijaan rakastavat pitkiä ja vaivaannuttavia hyvästejä - jo ihan tavallisen sunnuntaivierailun jälkeen hyvästejä jätetään vähintäänkin kymmenen minuuttia kerrallaan, vaikka jo seuraavana päivänä taas nähtäisiin. 

Mutta hyvästelyistä selvittiin hyvällä fiiliksellä, ilman niiskutusta ja silmäkulmien pyyhkimistä. Toki fiilis oli haikea, mutta lohduttaudun tiukasti sillä ajatuksella, että Koreaan vielä palataan, ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään sitten olympialaisia katsomaan; majapaikka on tietenkin jo sovittuna. 



Ja siten pyörähti viimeinen viikko Koreassa käyntiin. Turhalle haikailulle ei ole sunnuntaina ollut aikaa, sillä päivä on kulunut tehokkaasti viimeisiä pyykkikoneellisia pesten ja matkalaukkua pakaten. Miten ihmeessä mahdutat yhteen matkalaukulliseen sekä kuukauden kesälomavaatteet niin urheilun, juhlimisen, kaupunkimatkailun kuin luontoseikkailun osalta, kun samaan laukkuun täytyy myös mahduttaa toisen kuukauden verran työvaatteita, tietokone oheistarvikkeineen sekä Suomen viilenevään loppukesään soveltuvat vermeet tuulitakkeineen kaikkineen? Huomenna blogistin koti pakataan pahvilaatikoihin ja laivataan kymmenen viikkoa maailman merillä, ja yhdellä matkalaukulla tulee pärjätä aina syyskuun puoliväliin asti. Pitäkää siis mielessä, että mikäli blogisti saapuu töihin verkkareissa tai sukujuhliin släpäreissä, ei se ole ihan kokonaan Korean syytä.

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä pakkaussäätöön! Mä sinuna maksaisin ylimääräisestä matkalaukusta. Kahden ison laukun raahaaminen ympäriinsä on kentällä hermojaraastavaa mutta perillä usein sen arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mutta ajatus kahdesta isosta matkalaukusta ympäri amerikkaa ja lukuisia lentokenttiä ei tuntunut houkuttelevalta. Päätin siis harjoitella minimalismia ja irtautua materialismista pärjäämällä vaan yhdellä laukullisella. on muuten aika lohdullista huomata, että yhdellä matkalaukulla pärjää (etenkin kesällä) yllättävän pitkälle!

      Pakkaussäätö on onneksi nyt takanapäin ja tavarat jo matkalla kohti Suomea. Jes!

      Poista
  2. ohi on. hyvää matkaa Suomeen ja muualle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkeinpä ohi, joo. Matkan jatkumista odotellessa (vielä pitää ehtiä vähän pakertaa töissä ennenkuin ihan loma koittaa).

      Poista
  3. Tiedän tuon tunteen. Minä olen samanlainen. Teen hiljaista luopumista ja kun aika tulee haluan vain nopeasti hyvästellä ja lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri; hyvästit on jättänyt jo omassa mielessään. Olen viimeisen kuukauden aikana käynyt lukuisilla iltalenkeillä yksin tippa linssissä valmistautuen jo etukäteen ikävään ja hyvästelyihin. Nyt, kun niiden aika on käsillä, se tuntuu jo huomattavasti helpommalta, koska tilanteen on käynyt läpi mielessään monesti ja ehtinyt käsitellä asian korvien välissä kunnolla. Katse siis eteenpäin!

      Poista
  4. Jotkut suhteet elämässä säilyy välimatkasta ja ajasta huolimatta. Vuosi sitten tapasin Tokiossa ystäväni yli 10 vuoden eron jälkeen. Ihan kuin olisi max vuosi kulunut :D
    Mukavaa ja sopivasti haikeaa viimeistä viikkoa ja kivaa matkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onpa lohdullista kuulla ihan tosielämän tarina siitä, että joskus tosiaan välimatkakaan ei erota! On minullakin Suomessa sellaisia "ikuisia ystäviä", mutta se on vähän eri asia jos on koko ikänsä tuntenut ja sitten välissä viettänyt kolme vuotta muualla kuin se, että on lyhyen aikaa tuntenut ja sitten vielä elää suurimman osan elämästä toisella puolella maapalloa. Mutta siis toivoa on sittenkin! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...