keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Silmät siivuiksi

Koska aika Koreassa alkaa käydä vähiin, on syytä ottaa järeät aseet ja nopeat liikkeet käyttöön. Siispä illallisiakin pitää ottaa kaksin kappalein päivässä, että kaikki mahdolliset, mahdottomat ja ennalta näkemättömät herkut vielä ehditään maistamaan. 

Totta puhuen blogisti suuntasi tänään pahaa-aavistamattomana ja hyvin, hyvin nälkäisenä ihan tavalliseen korealaiseen grilliin. Vähän (paljon) lihaa grilliin, ja johan alkaa nälkä taittua pienellä kimchin ja itujen avustuksella. Mutta sitten seuraan liittyy lisää väkeä, ja grilli-illallista jatketaan tilaamalla yhä uusia ja uusia ruokia. Lihaa, sieniä ja siannahkaa. Kimchiä ja valkosipulia. Maha alkaa olla täynnä. 

Eilisellä iltalenkillä bongattu, ilmeisen suosittu ravintola oli hyvä valinta.

Jos koskaan eksyt korealaiseen grilliin, suosittelen galbia. Ei samgyeopsalia, vaikka sillä on vankka kannatus korealaisten keskuudessa. Galbi on hieman vähärasvaisempaa ja oikein maukasta.


No mutta otetaan vielä kierros, pitäähän sitä kaikkea maistaa. Kuten vaikkapa kovia riisikakkupötkylöitä grillattuna (maistui muuten juuston ja pullataikinan sekoitukselle, ja oli jotenkin kummallisen koukuttavaa). 

Jättiannos siannahkaa maksoi vain 3000 wonia (reilut pari euroa). "Se on pelkkää kollageenia, tekee todella hyvää iholle" suositteli ystävä. Noh, jos se kerran on hyvää iholle, niin...

Maha on ääriään myöten täynnä; laskun maksu ja pihalle. "Miten ois, vieläkö käydään nopealla iltapalalla" kysyy kollega. "Very simple snack", johon nyökyttelemme hieman hämillämme. Okei, jos nyt jotain pientä...

Ja niin saavumme japanilaiseen sushiravintolaan. Penkille kiipeää blogisti vatsansa viereen. Tarjoilija kantaa pöydän täyteen riisikakkua, hillosipulia ja majoneesikastikkeella maustettua pastasalaattia. Ja hetken päästä vielä jättimäisen lautasellisen sashimia.

Idut, riisisnaksit ja chilit olisivat riittäneet yksinkertaiseksi iltapalaksi vallan hyvin...

...mutta kun eteen tuotiin lautasellinen sashimia, löytyi vatsasta vielä yksi uusi, kalanmentävä kolonen


Kala näyttää niin herkulliselta, ettei sitä voi vastustaa. Ja kalahan menee toki ihan eri vatsaan kuin liha, eikö? Kun sitten vatsa on jo ratkeamaisillaan, toteaa kollega, että maistetaanpas vielä kalansilmäsnapsit. No ilman muuta, kerrankos sitä! 

Kokki kaivaa pakastimesta jättimäisen kalansilmän, esittelee sitä hetken kulhosta ja nappaa sitten leikkulaudalle. Terävä veitsi ja salamannopeat kädet siivuttavat jäisen silmän jäähiutalemaiseksi rouheeksi. Kokki annostelee sitten siivutetut silmät sojun joukkoon ja esittelee vielä lopuksi, miten hassun venyvää ja hyytelömäistä se silmä itse asiassa onkaan...

Jättimäinen silmä. Miten ihmeessä tuo mahtuu pieneen snapsilasiin, pohdin itsekseni..

...ai se viipaloidaan...

Näyttää melkeinpä jäähiutaleilta. Tuostahan saisi kätevästi vaikkapa kalansilmäjäätelöä?

Silmänsiivut snapsilasiin, kippis ja kulaus. Yksi riitti, kiitti.

Ei muuta kuin kippis. Täytyihän se tämäkin vielä kokeilla (eikä se oikeasti maistunut tai edes tuntuntut miltään. Paitsi pahalta sojulta). Mutta en nyt ehkä ihan varauksetta suosittele, että lähivesistöstä mato-ongittujen särkien punaisia silmiä alkaisitte yömyssyn joukkoon sekoittamaan; ei se NIIN hyvää ollut.

6 kommenttia:

  1. Voi hurja, että olet rohkea. Minä en syö vieläkään aladoopia, kun pikkulikkana luulin sen olevan joku elävä elukka, kun se tutisi niin kauheesti kun äiti sitä lautasella pöytään kantoi, omatekoista tietenkin. Ne mullikan ja possun silmätkin tuijottivat niin karmeesti keitettäessä isosta kattilasta puuhellan päällä. Voisi olla, että tuo kalansilmäsoju tulisi paluupostina alle aikayksikön minun kidastani pöytäliinalle. Mulle tuli justiinsa ikävä silakkapihvejä, kakkoo, kutujjuusto ja Niämen talkkunaa. Sahtiakivvois olla. Kai ton takia musta tuli enämpi "heinien" syäjä. Osti kerran Leineperin ruukin syysmarkkinoilta herkullista perinneruokaa eli savustetun nahkiaisen. Oli kiva tuttavuus ja kiva katsella kaapissa..... Meetsää sitte talvella pilkille, että saat jäisiä kalansilmiä ja teet klansilmäkössua. Jos tulee vaikka ikävä Koreaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kalansilmäkossua...ei kiitos!

      Sahti kyllä maistuisi.

      Poista
  2. Huh huh. Itsekin yritän maistaa lähes kaikkea ja kun en ole ruokarajoitteinen, niin ei ole sitäkään estettä. Joskus olen joutunut sanomaan ei. Tuo silmämunasnapsi taitaisi kuulua siihen sarjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta ei se oikeastaan maistunut muutakun sille snapsille. Ellei sitä silmämunaa alkanut oikein antaumuksella maistelemaan...

      Poista
  3. Kuolasin sashimilautasta, kalansilmädrinkki herätti hämmennystä!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...