keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kanjoni nro 3: Narrows (Zionin luonnonpuisto)

Blogin luonne onkin yllättäen muuttunut vaellusteemaiseksi. Tai no, yllättäen ja yllättäen, mutta sanotaan niin, että emme matkalle lähtiessämme arvanneet, että kiipeäisimme vielä monen vuoren päälle ennen Suomeen paluuta. 

Omakohtaisesti suurimmat odotukset luonnonpuistojen ja maisemien suhteen olin ladannut Grand Canyonille - se on kuitenkin kuuluisin, suurin ja kaunein, tai niin ainakin olin kuvitellut. Sitä en kuitenkaan arvannut, että se olikin itse asiassa Utahissa sijaitseva Zion, joka vei blogistin sydämen mennessään. 

Saavuimme Zioniin idästä, Kanabin suunnasta. Ensimmäisenä meidät vastaanotti mahtava auringonpaiste ja siinä köllöttelevät biisonit laitumellaan. Jatkoimme autolla läpi puna-oranssien kallioiden kiemurtelevaa tietä, ja vaikka ilta oli jo pitkällä, pysytteli lämpötila lähellä 40 astetta; riittävän lämmintä blogistillekin! Lopulta saavuimme vierailukeskukselle, kävimme tsekkaamassa sopivat reitit seuraavan päivän vaelluksille ja jatkoimme matkaa puiston läpi lounaaseen kohti kuumaa ja kuivaa St. Georgen pikkukaupunkia. 





Seuraavana aamuna aloitimme kevyellä verryttelyllä parin tunnin kiipeämisineen, mutta varsinainen hauskuus alkoi, kun lähdimme kohti kuuluisaa Narrows'n kanjonia. Kanjoniin on mahdollista tehdä lyhyitä ja pitkiä päivävaelluksia aloittamalla joen loppupuolelta kohti yläjuoksua, tai kokopäivävaellus yläjuoksulta alas. Me valitsimme suositumman lyhyen reitin, heitimme vettä pelkäämättömät kamat niskaan ja lähdimme kahlaamaan. Narrowsin kanjonia vaelletaan nimittäin kengät jalassa liukkaiden kivien päällä samalla, kun veden korkeus vaihtelee nilkasta yläreiteen (ja toisinaan vyötärölle tai uimapuuhiksi asti). Välillä kenkiä pääsi hiekoittamaan joen penkereelle, mutta suuri osa reitistä kulki ainoastaan vedessä kanjonin kallioseinien noustessa kymmeniin metreihin kohti taivasta. 




Alkumatka oli väenpaljoudesta piukkana, kun ihmiset vauvoista vaareihin nauttivat mukavan vilvoittavasta ja matalana virtaavasta vedestä. Itse jaksoimme kahlata väljemmille vesille noin kaksi tuntia vastavirtaan, jonka jälkeen saavutimme jo varjoisat, viileät ja kapeat kanjonin osuudet. Takaisin palatessa alkoivat jalat olla väsyneet paitsi vedestä painaviksi muuttuneiden lenkkareiden myötä, myös voimakkaaseen vastavirtaan kahlaamisesta. Olisi toki ollut hauska tehdä pidempikin vaellus jokea pitkin, mutta ehkä eri varusteilla, nimittäin takaisin saavuttuamme lenkkarit olivat täynnä pientä hiekkaa, joka ei välttämättä tuntunut enää parin-kolmen tunnin hiertämisen jälkeen kovin mukavalta.


Narrowsista on vain muutama kuva, sillä emme uskaltaneet ottaa kameraa (pelkästään minigrippiin käärityn kännykän) mukaan


Illalla palasimme uupuneina takaisin majapaikkaamme. Jälkikäteen harmittelin vielä, ettemme osanneet varautua Zionin ihmeellisyyksiin varaamalla enemmän aikaa ja useampia päiviä valtavalle puistolle, mutta täytyyhän sitä jotain jättää seuraavallekin kerralle...


16 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! Toivottavasti reissunne on mennyt hyvin tähän mennessä. Joko on ollenkaan ikävä korealaista ruokaa? Kävimme miehen perheen kanssa Gangneunissa viikonloppuna ja oli kyllä kaunis kaupunki, merenranta tietysti erityisen. Tapasin varmaan 15 sukulaista ja tunnuin olevan heidän keskuudessaan aikamoisen eksoottinen nähtävyys, sillä useimmat sukulaisista ovat asuneet koko elämänsä maaseudulla, missä ei erityisemmin vaaleita ulkomaalaisia näy. Kommunikointikin onnistui murre-eroista huolimatta aika hyvin koreaksi. Kirjoittelen juuri omaan blogiini Gangneunista ja laitan linkin tänne, jotta Gangneunista enemmän kiinnostuneet voivat lukea sun juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, pääsit siis kunnolla tutustumaan Gangwon-don maalaismeininkiin! :) Mutta eikös olekin kiva kaupunki (sopivan kokoinen kaikkiaan).
      Kiva jos viitsit linkata :)

      Poista
  2. Ensimmäistä kertaa elämässä käy kateeksi jonkun ihmisen reissut! Ihan mieletöntä, mukavaa kun laitat näitä kuvia ja kertomusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ehkä kannata kadehtia (koska eri ihmiset nauttivat erilaisista matkoista, ja ainahan täällä blogissa voi kätevästi jättää kaikki matkan rasittavat ja ikävät asiat kertomatta ;))...

      Mutta jospa joku luonnonpuistoista ja vaelluksesta tai vastaavista kokemuksista kiinnostunut kuitenkin saa näistä jotain ideoita tai vinkkejä, niin hienoa. Kannattaa lähteä käymään, jos vain suinkin joskus mahdollista. Ja jos ei ole mahdollista, niin sitten vain kuvien ja juttujen kautta virtuaalimatkailemaan, se on ilmaista eikä edes vaadi pitkää lomaa ja rasittavia lentoja! :)

      Poista
  3. Kertakaikkisen upeita maisemia. USA:sta kyllä löytyy noita kiinnostavia kohteita vaikka kuinka. Täytyy pitää Zionin luonnonpuisto mielessä, jos sitä joskus vaikka tulisi niille suunnille lähdettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs se, että pakko tehdä karsintaa aika tiukkojenkin valintojen äärellä; arvaan jo, että ihan äkkiä ei varmaan uudelleen lähdetä samanlaiselle reissulle, mutta tällä kertaa näin ja (mahdollisella) seuraavalla kerralla sitten jotain muuta. Kuten esimerkiksi se Yellowstone, joka jo kiiluu meidän molempien silmissä...tai Florida, ja NY:kin on vielä tsekkaamatta.... huoh. Niin paljon matkoja ja kohteita, niin vähän lomaa... :P

      Poista
  4. Ihan mielettömiä kuvia! Nää sun reissukertomukset on saanut kyllä minullekin hirmuisen Jenkki-kuumeen aikaan, pakko päästä reissuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies on monta kertaa naureskellut mun kustannuksella, kun se joutui ihan taivuttelemaan mua aluksi, että "suostuin" lähtemään jenkkeihin. (joo, tiedän, kuulostaa tyhmältä, mutta ei mulla ole aiemmin ollut mitään hinkua tänne. Tietty nyt viimeisen vuoden ajan olen ollut ihan liekeissä tulevasta reissusta, enkä ole joutunut pettymään...).

      Tässä maassa on todellakin jokaiselle jotain, ihan varmasti!

      Poista
  5. Onpas komeita kanjoneita. Turkissa me yhdellä lomalla tehtiin myös kanjonikävelyitä ja ajattelin silloin, että se on ihan minun lajini:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa, mikä tuolla arveluttaa, oli ne flash floodit. Mutta nekin on kuitenkin jollain tapaa ennustettavissa, kunhan vaan pitää mielessä että tarkistaa säätiedot ja on "riskisäällä" varovainen ja tarkkailee merkkejä. Meidän osalta ei ollut riskiä tiedossa, koska sää oli kertakaikkisen aurinkoinen koko lähitienoolla (ja vähän kauempanakin).
      Kanjoneissa tietysti kiehtoo myös se, että niitä ei ole Suomessa (eikä ollut Koreassakaan), joten ovat sopivasti eksoottisia.

      Poista
  6. Upea paikka! En ole tuosta aikaisemmin kuullutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zion oli mulle eksoottisempi kokemus kuin Yosemite, sillä luonto on tuolla niin kovin erilaista verrattuna Suomeen. Yosemitessa on tosi dramaattisia vuoria ja vesiputouksia jne, mutta perusluonteeltaan se on enemmän tutun suomalaisen kaltainen. Grand Canyonista en oikein osaa sanoa mitään kummempaa, se oli juuri niin vaikuttava kuin oletinkin, mutta ei varsinaisesti kuitenkaan yllättävä.

      Zionissa oli hienoa myös se palvelujen monipuolisuus ja kattavuus ihan puiston alueella, sekä hienosti tehdyt ja luontoa kunnioittavat puitteet kaikkineen. Kerrassaan upea paikka, kannattaa katsoa netistä lisää (parempia) kuvia! Toivottavasti saan vielä mahdollisuuden mennä pidemmäksi aikaa puistoon tutustumaan.

      Poista
  7. Olisipa ihana päästä vaeltelemaan tuonne! Näyttää muuten aivan uskomattoman paljon Sedonalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaellusreittejä oli tosi kattavasti ihan lyhyistä tunnin kevyistä kävelyistä tietysti useiden päivien mittaisiin, pidempiin reissuihin. Jokaiselle jotakin, ja lisäksi vielä tosi kiva ja hyvin toimiva shuttle bus, jolla pääsi kätevästi katsomaan maisemia, jossei halunnut / jaksanut kävellä tai pyöräillä. Ilma oli tietysti kuuma, mutta ei mielestäni kuitenkaan tukahduttava, vaikka neljääkymppiä kolkuteltiinkin. Silti jaksettiin kiivetä!

      Täytyykin tsekata Sedonan kuvia tarkemmin netistä :)

      Poista
  8. Noniin, kiitos tästä, taisin juuri päättää että skippaamme syyskuun alussa Moabin kokonaan ja jätämme enemmän aikaa Zionille! Mitä muuten suosittelet kengiksi tuonne Narrowsille, jos ei vaelluskenkiä? Urheilusandaaleita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohjeistus neuvoi Zionissa, että ehdottomasti varpaista suljetut (closed-toe) kengät, joten en tiedä urheilusandaaleista... Lenkkarit oli kyllä hyvät, koska olivat kevyet ja pohja piti hyvin liukkailla kivillä, mutta huono puoli oli just se, että hiekkaa meni paljon ohuen verkkokankaan läpi lenkkareihin. Monilla siellä näytti olevan (ilmeisesti paikanpäältä vuokratut?) vaelluskengän ja lenkkarin välimuodot, joissa korkea nilkka ja semmonen kumimaisen näköinen pinta (eli hiekka ei mene läpi). Ne varmaan ois hyvät, tai sitten sellaiset avoimemman malliset, kevyet vaelluskengät (joissa on kanta avoin, semmoisetkin näin jollain). Älä kuitenkaan mene släpäreissä... :)

      Ja pro-vinkkinä: jos ei ole vaellussauvaa, ja jos menet kaverin kanssa, niin kannattaa ylittää joki aina käsi kädessä; se helpottaa ja nopeuttaa ihan tosi tosi paljon voimakkaassa virrassa kulkemista, kun on ylimääräinen tasapainopiste!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...