keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Nurinkurista vaellusta - Grand Canyon

Onpa omituista. Aloitetaan kävelemällä alas (kevyttä), syödään eväät (mukavaa) ja vasta sitten aletaan tositoimiin (tuskallista). Grand Canyonilla vaellukset tehdään päinvastoin kuin mihin olemme Koreassa tottuneet, ja täytyy myöntää, että alaspäin aloittamalla matka on erittäin, erittäin petollinen. Kuten puistossa sanotaan: Alasmeno on vapaaehtoista, ylöstulo on pakollista. Viitaten siis siihen, että alaspäin kannattaa mennä vain sen verran, minkä takuulla jaksaa kivuta vielä ylöskin. Silti puiston vartijat noutavat päivittäin reiteiltä uupuneita matkaajia parempaan talteen. Mutta kerrankin reppu oli ylöspäin kiivetessä kevyempi!

Ennen Grand Canyonin luonnonpuistoon pääsyä poikkesimme jo kurkkimaan maisemia Navajojen mailla. Siellä oli vielä mahdollista nähdä alhaalla virtaava joenuoma. Itse kanjonissa se kulkee kuitenkin niin syvällä, ettei reunalta näe joelle saakka.

Navajot varoittelivat ylimääräisistä matkakumppaneista...

...mutta vastaan tuli vain tämä pikkuruinen lisko.

Ja vaikka kuinka olin olevinani valmistautunut ja valistunut vaeltaja, meinasin sittenkin mennä ansaan. Nimittäin toisen päätepisteen (ja etukäteissuunnitelman) kohdalla korvien välissä vilahti -ihan nopeasti- ajatus siitä, että josko sittenkin vielä jatkaisimme hieman pidemmälle... Ei jatkettu, onneksi. Nimittäin aamupäivällä oli oikein mukava tallustella kanjonin reunaa alas, mutta keskipäivän paahtavassa kuumuudessa (noin 35 astetta) oli melko tuskallista kavuta ylös. Jaksoimme kuitenkin hyvin ja päätimme lenkkimme vielä muutaman kilometrin näköalatallusteluun kanjonin reunaa pitkin. 

Näkötorni ensimmäisellä näköalatasanteella


Eväät syötiin South Kaibab trailin Cedar Ridgellä. Puunrungolla istuskellessani ja eväsleipää mutustaessani totesin, että taisipa olla parhaat piknik-näköalat ikinä.

Sen verran yllättävästi kuuma kapuaminen matkailijoihin kuitenkin vaikutti, että kun vielä vaelluksen jälkeen päätimme käydä infopisteen elokuvateatterissa katsomassa kanjonin historiaan liittyvän elokuvan, nukahtivat molemmat matkaajat tyytyväisinä pehmeiden penkkien nojalle teatterin hämärään. Toivottavasti kumpikaan ei sentään kuorsannut...

Matkalla tapasimme muutamia vierailijoita muulin selässä. Erään retkueen pariskunta kertoi laskeutuneensa edellisenä päivänä kanjonin pohjalle noin viiden tunnin ajan (kävellen) ja arveli muulikyydin ylös kestävän toiset viisi tuntia. Kanjonin pohjalla oli kuulemma ollut KUUMA (noin 105 fahrenheittia eli yli 40 astetta).


Vielä riittää virtaa, joten huomenna uutta puistoa valloittamaan!


15 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No kyllä! Just totesin, että ei tässä ole ehtinyt pään sisällä käsitellä vielä ollenkaan sitä Koreasta lähtöä, se "shokki" tulee varmaan sitten vasta joskus Suomessa...

      Mutta nyt nautitaan kesälomasta!

      Poista
  2. Mitä maisemia, vau! Tuonne olen halunnut aina! Vähän tuskaiselta tosin kuulostaa vaellus noissa lämpötiloissa. Vettä ainakin kuluu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vettä kuluu, ja sitä toitotetaankin joka puolella. Ainoa huono puoli on se, että joutuu itse kantamaan omat vetensä, joten reppu on superpainava aina lähtiessä...

      Poista
  3. Ihanat kuvat!
    Vieläkö siellä myydään helikopterilentoja kanjonin yllä? Jäi 90-luvulta kaivelemaan, että olisipa ollut elämys. Silloin ei vaan pankkitilin saldo mahdollistanut sitä mitenkään. Voi olla, että pankkitili huutaisi kauhusta nytkin, mutta se voisi olla teoriassa ainakin mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helikopterilentoja olisi vaikka millä mitoin! Niitä oli tosin myös Vegasissa, Hooverin padolla ja Zionissa, että aika yleistä puuhaa vissiin. Meidän budjettiin se ei oikein mahtunut, enkä olisi kyllä suostunut muutenkaan (kun on jo se lentopelko, niin en ainakaan vapaaehtoisesti alkaisi siitä maksamaan erikseen, että tuonne pääsisin vielä pelkäämään :D)

      Poista
  4. Olette te reippaita: me, hiukan teitä jo vanhempina maailmanmatkaajina, ja tiukalla aikataululla, katsastimme kanjonin vain näköalapaikoilta ja helikopterista. Eli edelliselle kommentoijalle tiedoksi, kyllä siellä edelleen, säävarauksella, lennätetään ihmisiä kanjonin ylläkin.
    Tässä jutussa jopa (loppupuolella sitä) linkki lyhyeen videonpätkään kanjonin yltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aikataululta nuo vaellukset vaativat vähän enemmän. Ja tietysti pitää sen verran olla urheilullisempaa kampetta matkalaukussa, ettei ihan farkuissa ja korkokengissä tarvitse mennä ;) Aika huikea varmasti tuo lento! Mutta mua pelottaisi....

      Poista
  5. Hienoja kuvia - ja vaikka tästä olisi kirjoitettu vaikka kuinka monta postausta - tämä oli eka, jossa tuo nurinkurisuus tuli esille ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se kai riippuu, mihin on tottunut :) Moni ehkä tekee elämänsä ensimmäisen vaelluksen tuolla, joten silloinhan se on "normi" ja ylöspäin kapuaminen nurinkurista!

      Poista
  6. Olen haaveillut tuonnekin. Lasten kanssa. Nyt alkoi kyllä mietityttämään, että onkohan siinä mitään järkeä? Voisi olla aikamoinen kitinän määrä tuollaisesta patikoinnista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti itse asiassa kirjoittaa juttuunkin, että vielä tänäänkin olen miettinyt yhtä äitiä neljän pienen lapsensa kanssa... Lapset olivat ilmeisesti kinunneet pääsyä yhä alemmas ja alemmas ("kyllä me jaksetaan, ihan varmasti") ja sitten siellä alatasanteella alkoi se kitinä: "mulla on kuuma, äiti en jaksa, onks pakko, en jaksa, en halua.."). Nainen totesi meille ohi mennessämme, että "taisi olla to-del-la huono idea", kun kaksi lapsista ei jaksanut ensimmäiseenkään mutkaan asti. Ja matkaa oli tuolloin jäljellä vielä 2km ylöspäin, siinä 35 asteen paahteessa... Pohdin pitkään, mahtoiko äiti lopulta saada lapset ylös asti vai joutuiko park ranger hakemaan heidät. Lapset olivat siis iältään ehkä 5-12 -vuotiaita.

      Poista
    2. ..Mutta siis vielä piti lisätä, että onhan siellä toki paljon helppoja ja lyhyitä reittejä, jotka soveltuvat jopa pienetkin lapsille, ja isommille tietysti on enemmän valinnanvaraa. Tai sitten voi vain katsella maisemia kanjonin reunalta, se on ehkä se suosituin juttu.

      Mies totesi, että kyllä Grand Canyonin maisemista innostuu kaikenikäiset ;)

      Poista
  7. On tämä meidän pallo aikamoinen paikka kaikenkaikkiaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! Ja kun matka etenee, niin maisemat senkun paranevat!!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...