perjantai 17. heinäkuuta 2015

Pagen parhaiten varjeltu salaisuus (eli kanjoni nro 2: Antelope Canyon)

Nyt, kun pari päivää on jo ehditty tasaamaan verenpainetta ja laskemaan kymmeneen, voin kertoa siitä, miten vaikeaksi amerikkalaisetkin osaavat asioita tehdä. Hetken jo epäilin, olinko sittenkin Kaakkois-Aasian pahimmissa turistinkoijauskohteissa, mutta ehei, kyseessä oli Page, Arizona.

Meidän matkamme jatkui Flagstaffista St. Georgeen. Jokainen, joka joskus on kuuklettanut Ameriikan nähtävyyksiä, on varmasti törmännyt kuviin Antelope Canyonista, joka sijaitsee arizonalaisessa Pagen kaupungissa. Ja koska matkareittimme kulki juuri Pagen läpi, päätimme kokeilla, mikäli olisi mahdollista nähdä kuuluisat kanjonit. 

Etukäteen olin tsekannut kuuklesta, että kanjoneita on olemassa kaksi: lower Antelope ja upper Antelope, ja että (kuvien perusteella) ihan merkittävää eroa ei näkymissä kuitenkaan ole, joten molemmat kelpaavat. Kanjoneihin ei nykyisin pääse omatoimisesti, vaan ainoastaan opastetuille kierroksille. Alueelle pitää maksaa Navajojen alueen pääsymaksu 8 dollaria, jonka lisäksi ainakin pari opaspalvelua tarjosi kanjonikierroksia parinkymmenen dollarin hinnalla. Ok, sopuhinta ja mennee budjettiin.

Saavuimme Pageen aamukymmenen maissa, ja pyörimme paikalla hyvän tovin etsiessämme minkäänlaista opastetta kanjonille, tuloksetta. Pagen keskustassa oli useita matkanjärjestäjiä, mutta toimistojen ikkunoissa olevat laput kertoivat retkien olevan täyteen buukattuja koko viikolle. Emme muutenkaan olisi halunneet ylimääräistä automatkaa, koska halusimme ajaa itse paikanpäälle ja ottaa "no frills"-tyyppisen, nopean ja kätevän opaskierroksen. Lopulta poikkesimme erääseen toimistoon tiedustelemaan, missä kyseinen kanjoni mahtaa olla, kun ei navigaattorikaan sitä löytänyt eikä mistään löytynyt opasteita. Toimiston seinillä oli kyllä karttoja alueesta, mutta yllättäen kaikki viittaukset Antelopeen puuttuivat, eikä missään näkynyt paikasta vilaustakaan. Toimiston tyyppi oli erittäin vastahakoinen, eikä suostunut antamaan minkäänlaisia neuvoja tai ohjeita paikalle pääsemiseen, mutta sanoi, että tien toisella puolen sijaitseva "turisti-info" voisi ehkä auttaa...

Talsimme tien toiselle puolelle turisti-infoon, joka osoittautuikin paikallisen kauppakamarin toimistoksi. Toimistolla kaksi virkailijaa otti meidät ylitsevuotavaisen ystävällisesti vastaan, mutta samalla kertoivat, että kyseiselle päivälle ei oikeastaan ole enää retkiä tarjolla. Tai no, kello viideltä olisi yksi...ja hinta olisi 150 dollaria kahdelta hengeltä. Totesimme sen olevan liikaa meidän budjetillemme, jolloin virkailijat pahoittelivat, että siinä tapauksessa eivät voi auttaa. Kysyimme kuitenkin vielä tietä kanjonille, ja että voisiko sinne ajaa omalla autolla ja ottaa turistioppaan paikan päältä, koska "luimme netistä, että se maksaa vain 20 dollaria?" johon virkailijat alkoivat selostaa pitkällisesti, että "eihän se oikein ole mahdollista, tai no on, mutta ei se ainakaan kannata, ja sitten pitää maksaa se aluemaksu ja me ei kyllä olla kuultu että siellä ketään semmosta opasta olisi ja niitä on vaikea löytää ja olemme kuulleet huhuja että ne oppaat mainostavat netissä muttei niitä löydy paikan päältä eikä me tiedetä ketä he ovat ja se kuulostaa tosi epäilyttävältä ja ja ja..." tekosyiden tulva oli valtaisa. Olimme ihan ihmeissämme, että näinkö tämä yleinen turisti-info (eli kauppakamarin mafia) täällä toimiikin? Pyysimme vielä tarkempia ajo-ohjeita kanjonille, ja lopulta saimme seikkaperäiset "sinne, tänne, neljänsistä valoista oikealle ja sitten vasemmalle ja mäen yli ja mutkasta" -ohjeet, sekä kommentin siitä, että ei ehkä kuitenkaan kannattaisi lähteä omalla autolla edes yrittämään. 

Jääräpäisesti lähdimme kuitenkin seuraamaan ohjeita ja pääsimme oletettavasti oikealle tielle, mutta mitään opaskylttejä tai muita havainnollistavia tienviittoja ei ollut näkyvissä, kunnes huomasimme tien vieressä upper Antelopen opasteltan. Marssimme tiskille ja tiedustelimme, mikä mahtaisi olla päivän kierrostilanne ja millä hintaa se irtoaisi. "58 dollaria per henkilö", vastasi neiti tiskin takaa. "Mutta mikä on halvin retki, joka teillä on tarjolla" kysyi mies, johon neiti vastasi, että 58 dollaria per lurkki. Totesimme kiitos, mutta ei kiitos ja lähdimme takaisin autollemme, jolloin neiti lopulta huusi peräämme, että "no on meillä 20 dollarinkin kierroksia, mutta ne myydään tuolla eri paikassa". Vihdoinkin saimme kunnon ohjeet paikanpäälle, jossa meitä vastassa oli kaksi täynnä olevaa parkkipaikkaa ja kaksi kierrosten tarjoajaa, joista valitsimme tietysti sen, joka ei ollut yrittänyt koijata 58 dollaria juuri aiemmin. 

Eli loppu hyvin kaikki hyvin: pääsimme kierrokselle, joka alkoi jo tunnin kuluttua saapumisestamme ja maksoimme juurikin netissä luvatun 20 dollarin maksun. Toimiston, maksut ja sijannin löydät täältä (tämä on blogistin oma mainos, ei maksettu sellainen...). Kierros oli hyvä ja olimme oikein tyytyväisiä. Täytyy tosin sanoa, että Antelope Canyonin näkymät olisivat olleet helposti ihan sen 58 dollarinkin arvoiset...

Jos kuvittelee näkevänsä kanjonin jo kaukaa, on väärässä. Se on kapea, railoa muistuttava aukko keskellä erämaata, jonka pohjalle ei edes kunnolla näe. Kanjoniin laskeudutaan portaita pitkin.



Aaltoilevien kiviseinien keskellä kulkee kapea hiekkapolku


Olin lukenut juttuja flash floodeista eli äkillisesti nousevista tulvista, jotka täyttävät kanjonin salamannopeasti vedellä ja joihin 10 turistia kuoli Antelopessa vuonna 1997. Ja vaikka taivas oli pilvettömän sininen vielä kanjoniin laskeutuessa, alkoi tietysti kesken kaiken sataa vettä, ja blogisti alkoi etsiskellä katseellaan kätevää pakoreittiä tulvan varalta... Mutta kyseessä oli onneksi vain pieni tihkusade, joka loppui pikapuoliin. Ja blogistikin uskalsi taas hengittää.

Twin Peaks -muodostelma kallionseinässä

Ja tikkaita ylös

Sieltä kapeasta railosta sitten porukka kiipesi ylös. Täytyy myöntää, että kanjonin henkeäsalpaavat näkymät olivat kyllä koko hampaidenkiristelyn arvoiset!

Mutta mikäli olet matkalla Antelopelle, tsekkaa kuitenkin säätiedoitukset - varmuuden varalta. Flash flood voi syntyä jopa 40 km:n päässä olevan myrskyn johdosta ja se on todellakin vakavasti otettava riski, joskin harvinainen ilmiö (tsekkaa youtube-video tästä).

16 kommenttia:

  1. No jopas kuulostaa hankalalta! Tuo kanjoni on ihan mieletön ja kuulunut jo pitkään (järjettömän pitkälle) bucket listille. Täytyy pitää postauksesi mielessä, _kun_ tämän kohteen aika tulee :) Hyvä, että pääsitte näkemään kanjonin. On se upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis lähinnä tuossa oli kummallista sellainen "pimityksen" fiilis. Ymmärrän, että kyseinen nähtävyys ja sen tuomat turistimäärät ovat Pagelle kultaakin kalliimpia, mutta eikö niitä satunnaisia turisteja (kuten me) saisi poikkeamaan vielä enemmän, jos paikassa olisi kunnon opasteet kanjonille ja hommaa hoidettaisiin hieman avoimemmin ja reilummin? Tai en tiedä, onko kanjoni sitten aiheuttanut kaupungin sisällä kinaa siitä, kuka saa toimia sillä alueella, sillä tuo paikkahan sijaitsee tosiaan siellä Navajojen mailla...? Mene ja tiedä.

      Mutta upea paikka, eikä kuvat (tietenkään) tee oikeutta sen erikoisuudelle. Kannattaa käydä.

      Poista
  2. Voi apua, mullakin olisi verenpaine noussut tuossa tilanteessa!!!

    Mutta ihan mielettömän upeat näkymät kyllä, kuten Elinalla, myös minullakin tämä paikka kuuluu siihen loputtomaan bucket listaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa paikassa on vaan se huono puoli (jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa), että siellä lähistöllä ei juurikaan ole MITÄÄN muuta, eli moni ajelee tuntikaupalla edestakaisin pelkästään Antelopen takia. Ja onhan se toki ajamisen arvoinenkin, mutta me ei ehkä oltaisi erikseen lähdetty sitä etsimään, ellei olisi ollut juuri matkan varrella. Mutta jos käy Grand Canyonilla, niin kyllä tuon Pagen saa ympättyä samaan reissuun aika vaivattomasti.

      Poista
  3. Onpa hieno!!
    Ja kun katsoo videon ei yhtään ihme, että vesipisarart alkaa hirvittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Video on tosi järkky katsoa sen jälkeen, kun on käynyt kanjonissa ja tajuaa, että sieltä ei tosiaan ole mitään mahdollisuutta pois, jos tulvan jalkoihin jäisi. Nykyisellään sitä kuitenkin varotaan niin paljon, että oppaat osaavat ajaa turistit pois kanjonista ajoissa, mikäli mitään merkkejä tulvasta olisi. -97 -vuoden tapauksesta opas kertoi, että kaikki turistit olivat jo poistuneet kanjonista tulvavaroituksen takia, mutta kun mitään tulvaa ei näyttänyt tulevan, niin turistijoukko lähti väkisin takaisin kanjoniin ottamaan vielä valokuvia. Tulva tuli sittenkin, ja 10 ihmistä kuoli, suuri osa ranskalaisia, amerikkalaisia ja yksi ruotsalainen. Aika karmea juttu!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. niin, ja ihan käsittämätöntä, että miten se on siellä keskellä "peltoa", railosta vaan alas ja sieltä se löytyy! Mitäköhän on sen tyypin mielessä liikkunut, joka aikanaan on kyseisen kanjonin löytänyt!? :D

      Poista
  5. Nämä ohjeet laitetaan talteen - ihailtavaa, kuinka sitkeitä olitte ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai jääräpäisiä? Kyse ei sinänsä ollut siitä, etteikö olisi voinut maksaa kierroksesta enemmänkin, mutta meitä molempia alkoi tosissaan ärsyttää se huijaamisen maku koko hommassa. Lisäksi, jos olisimme menneet tarjotuille kierroksille, olisimme joutuneet odottamaan useita tunteja ennen kanjoniin pääsyä, ja meillä kyseessä oli kuitenkin vain yksi pysähdys matkan varrella, joten esim. kuuden tunnin odotus ei oikein tuntunut hyvältä ajatukselta... Mutta onneksi oltiin sitkeitä (jääräpäisiä) :D

      Poista
  6. Olisin ehkä antanut jo periksi aiemmin? Tai mistäs sitä tietää, jos olisi suomalainen sisu noussut. KIva, kun pääsitte perille ja selvisitte vielä kuivin jaloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan jääräpäitä, sitten kun oikein savu nousee korvista (vaikka miten pienen asian takia), niin periksi ei anneta, periaatteesta :D
      Selvittiin kuivin jaloin, mutta kamera hieman kärsi, kun ilmassa leijaili ensin hienoa hiekkapölyä ja sadekuuron tullessa se muuttuikin ihan liejuksi ja ajautui kameran kaikkiin rakosiin :(

      Poista
  7. Oho, enpäs tajunnutkaan, että tuonne olisi noin vaikea löytää. Me aikoinaan nähtiin kyltit Grand Canyonilta Pageen tullessa ja seuraavana aamuna vaan mentiin takaisin sillä ajatuksella, että mennään siihen johon on lyhempi jono. Piti heti aamusta jonotella joku puolisen tuntia lippuluukulle ja sitten odotella omaa vuoroa toinen puolituntinen, mutta ei se muistaskseni paljon maksanut eikä mitään vedätyksiä ollut.

    Itse jatkettiin tuolta Bryceen ja Zioniin, joita kumpaakin voin kyllä ihan täysillä suositella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No te pääsitte sitten helpommalla! Me ei tosiaan löydetty etsimälläkään oikein kunnon opasteita (tai sitten oltiin sokeita :D). Tuollahan ne ajo-ohjeet olisivat olleet tuon toisen kiertuetarjoajan sivuilla, mutta kun en tajunnut kirjoittaa niitä matkaa varten ylös...

      Zion oli aivan mahtava paikka, Bryce piti jättää tällä kertaa "ens kerralla sitten..." -listalle.

      Poista
  8. Kuulostaa todellakin sellaiselta Kaakkois-Aasian meiningiltä! Enpä olisi uskonut, että sellaista löytyy Jenkeistäkin. Joka tapauksessa upea paikka, vaikka tuo tulva-asia on kyllä pelottava juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea paikkahan se on, ja ymmärrän kyllä, että paikalliset haluavat siitä ottaa kaiken irti, kun moisen aarteen maillaan omaavat.
      Tulvista varoiteltiin ihan hirveästi myös Zionissa, mutta onneksi aurinko paistoi niin pilvettömältä taivaalta, ettei tulva-vaaraa ollut noina päivinä ollenkaan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...