tiistai 18. elokuuta 2015

Epäilyttäviä oireita

Jenkkilässä tuli pyörittyä blogissa jo esiteltyjen paikkojen lisäksi muun muassa Lake Tahoella, San Franciscossa ja Chicagossa, josta sitten lopulta lensimme takaisin koti-Suomeen heinäkuun lopussa. Olen pantannut loppuja matkapostauksia ja katsellut reissukuvia koneelta, mutta yhtäkkiä ei teekään enää mieli kirjoittaa niistä erillisiä postauksia. Ehkä reissujuttujen päivä tulee vielä, mutta juuri nyt tuntuu, että lomareissusta palattiin jo vuosi sitten, eikä tunnelmista saa vieläkään ihan kunnon "otetta". Sen verran voin kuitenkin tokaista, että San Francisco kuului reissun suurimpiin pettymyksiin ja Chicago vastaavasti positiivisiin yllättäjiin - toki johtuen paitsi hyvin eritasoisista odotuksista, myös kaupungeissa vietetystä ajasta (SF lyhyt, CH pidempi) sekä Chicagossa jyllänneestä, ihanasta helleaallosta, jolloin koko kaupunki tuntui olevan pelkkää kesämeininkiä täynnä. 

Nyt kuitenkin mielen päällä on jo ihan muut jutut. Arki on lähtenyt rullaamaan - hankalasti, mutta kuitenkin - uudessa kodissa ja muuttokonttia odotellaan malttamattomana. Suomessahan on tietysti se helpotus tähän kymmenviikkoiseen kontinodotustuskaan, että kaiken pakollisen voi kuitenkin lainata kotoa tai kavereilta, kun taas Koreassa niitä pakollisia ei voinut edes ostaa, saati että olisi keneltäkään päässyt lainaamaan. Siellä sitten asuimme ensimmäiset kaksi kuukautta katutason akvaariossa, kun järkeviä verhoja ei löytynyt koko seinän korkuisiin ikkunoihin. Puhumattakaan niistä astioista, huonekaluista tai vaikkapa lakanoista... Kun nyt makaan kotona lattialla ja syljeskelen kattoon (kuvainnollisesti, äiti!) odotellessani muuttokontin saapumista, on helppo muistaa, miksi Koreassa kontin myöhästyminen juuri joulun alla sai kuin saikin blogistin puhkeamaan itkuraivariin. Ei ollut helppoa ei, ja silti siitäkin selvittiin. Vaikka ei se joulukuva sieltä yksinäisen riisipuurokulhon takaa naurata vieläkään, vaan kyseinen joulu vuosimallia 2012 taisi jättää ikuiset traumat.

Itse asiassa korealainen työkaveri ehti jo vierailulle Suomeen. Matkalaukussa matkusti... mitäpä muutakaan kuin sikspäkki kimchiä ja valmiiksi keitettyä riisiä, jotka kainosti pyysimme omaan käyttöömme. Tai no, pyysimme kimchin, ei riisillä niin väliä, mutta korealainen ei toki osaa näitä kahta erottaa toisistaan ja toisaalta - miten te suomalaiset elätte täällä, kun teillä ei ole edes oikeanlaista riisiä? En ole Koreasta lähdön jälkeen juuri uhrannut ajatusta korealaiselle ruoalle, mutta samalla sekunnilla, kun avasimme ensimmäisen pussin kimchiä, tuli ihan järjetön ikävä korealaista ruokaa. Jopa niin, että seuraavana yönä näin unta namul-kasviksia ja tofua notkuvasta herkkupöydästä! Oliskohan siinä käänteisen kulttuurishokin ensimmäinen oire?


5 kommenttia:

  1. Selvästi kotiinpaluushokin oire :) Kotiinpaluushokki oli minulla ainakin pidempi kuin maastalähtöshokki. Näin usein varsin todellisen tuntuisia unia Tokiosta ja aamulla olin hämmentynyt, kun heräsinkin Suomessa.

    Vieläkö jaksoitte innostua Lake Tahoesta vai oliko upeiden luontokohteiden kiintiö jo täynnä? Itse pidän San Franciscosta enemmän kuin Chicagosta. Tosin voi olla, että aika on kullannut SF:n suhteen muistot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lake Tahoella vaelsimme hienolle Mt. Roselle, ja maisemat olivat suorastaan alppimaisen hienot. Pari yötä meni Carson cityssä ja turistisemmalle Tahoelle emme jaksaneet tutustua lainkaan. SF on taatusti upea paikka paremmalla säällä ja silloin kun joku muu maksaisi majoituksen ;)

      Poista
  2. Löysin blogisi vasta, kun olitte jo USA:n roadtripillä. Lueskelin kuitenkin kaikki kirjoituksesi läpi sateisina sairaslomapäivinä ja hykertelin monessa kohtaa riemastuksesta. Eli iso kiitos, näin jälkikäteenkin seurattuna blogisi oli todella iso ilo!

    Teit ainakin minusta ehdottomasti korealaisen ruuan fanin ihan jo näin maistamatta. Pakko päästä testaamaan paikan päälle. Kurkkasin myös ruokablogiasi. Olisi kiva, jos se vielä päivittyisi, vaikka Suomessa jo oletkin. Ehkä siten voisit vinkata, kuinka tehdä mahdollisimman "autenttista" korealaisruokaa näin suomioloissakin. :)

    Tsemppiä Suomeen sopeutumiseen, se oli ainakin minulle yllättävästi hankalampi osuus kuin aikanaan sopeutuminen ulkomaille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi että jaksoit kahlata läpi Koreajutukin! Ruoka-asioita pitäisi vähän muistella, juu, mutta just nyt odotellaan vielä että ne ruoka-aineet ja ruoanlaittovälineet vihdoin saapuisivat kontin mukana!,

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...